perjantai 7. joulukuuta 2018

Vuoden viimeinen


Viikonlopun viimeisimmät ja vuoden vikat. Perjantaisesta keikasta ei jäänyt juuri kuvia jaettavaksi vaikka alkuun oletin sen olevan kuvauksellisempi ilta näistä kahdesta. Aikahyppy tuli kuitenkin tehtyä. Kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Vallattomalta 20-luvulta tulevaisuuteen turhautuneelle ysärille. Yhteensä kahdeksan uutta nelikymppistä toivotti itselleen uutta vuosikymmentä ja voinen sanoa sen faktaksi, että bileet ainakin paranee. 

Oli aivan ihanaa.

SHARE:

tiistai 27. marraskuuta 2018

Sylissä


Sisällä mul on tuli ja lämpö hohkaa kissan luokseen.
Ikkunan takaa näkyy pimeää kun herään ja lumi
joka saapui ihan ajoissa ja kutsumatta.

Puin kynttilälle lyhdyn.
Nyt ilmassa tuoksuu kaneli ja ruokakin saa olla mausteista.
Näin sen verran vaivaa ja aistit ovat kylläisiä.
Ehkä hieman suklaata iltapalaksi.

Tämä on hyvää aikaa kunhan muistaa kääntää kylkeä.
Jonnekin se kaikki meni ja nyt on jo talvi
vaikka eilen se vasta alkoi.

Tykkään kun on hiljaista eikä kiire minnekään.
Kukaan ei pyydä ulos leikkimään.

Suljen kaiken ympyrä kerrallaan.
Vaivun horrokseen unten maille nukkumaan.
Ollaan vain yksin yhdessä.

Ei mulla mitään.
Kunhan tässä.

Olet ihana.

- Z -
SHARE:

maanantai 5. marraskuuta 2018

Loukko


Paikka vaikutti siistiltä. Tommonen keskusmesta kaupunginosassa jonka nimi kalskahtaa hyvältä. Hidasta kiipeämistä sivuohjelmana johonkin erikoisempaan. Kekrit. En ole pukeutunut miksikään. Tavallista tarkempi meikki ja edellispäivän kampaus riittänee. Haluan näyttää viattomalta, hieman raiteiltani menneeltä.


Roudaus sujuu ammattimaiseen. Sisään ja ulos turhia kyselemättä.


Esteetöntä toimintaa. Ajatus on lähellä sydäntäni. En taida kuitenkaan jäädä juhlimaan. Olemme täysin raittiina paikan päällä. Olisiko toinen keikka kokonaisuudessaan jonka olen esittänyt ilman yhtäkään huikkaa. Se on aina kovin tietoista ja virheet kuuluvat selkeämmin. Pidän siitä.


Keikkayleisö oli poikkeuksellinen. Esityksen alussa tuntui että vain kourallinen on paikalla, mutta ripotellen loppukappaleisiin mennessä tupa oli täynnä. Erityiseksi teki sen, ettei koskaan ole ollut niin hiljaista. Olen puhunut voimakkaista reaktioista ja sen toinen ääripää on intensiivisesti hiljaa istuva yleisö jonka koko huomio on keskittyneenä itseesi. Lavaesityksen ei tarvitse olla korostunutta. Pieninkin ele, ilme ja nykäys on tarkkailun alla. Oli niin hiljaista että omat instrumenttimme otti vat korviin. Mietin  kuinka lujaa uskallan laulaa joten lauloin lujempaa. Ääni kärsi viehättävästi kun promilleton veri nousi pintaan. Se oli kuin kirkossa. 

SHARE:

maanantai 29. lokakuuta 2018

Ravintola Koskenniska


Orkesteriryhmittymämme tanssitti yleisöä vahvuuksiensa mukaan 27.10.2018
SHARE:

perjantai 26. lokakuuta 2018

Tampere


Neljä päivää Tampereella. Otoksia suunnilleen kronologisessa järjestyksessä.


SHARE:

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Tauko

Vanha ulos uusi sisään. Kuppi kuumaa ja höyryä menemään.

Minulla on valtava määrä hyviä ideoita. Luottakaa vain ja sallikaa vapaat kädet, silloin kun innostun tuotan tulosta. Näen kirkkaan taivaan ja auringon tässä pahaa enteilevässä kaamoksessa. Sisäinen solarium. 

En puhu usein laulamisesta ja mitä se minulle merkitsee. Pelkään usein asioita joita ei tarvitse. Lahjaksi annettu on pysyväksi annettu. Vaikka jonain päivänä päätä särkee ja luontainen riimittely ei tunnukaan yhtä luontevalta, on se siellä yhä. Se ominaisuus joka pukee ajatukset selkeämmin sanoiksi loppusointujen kera. Mitä se minulle merkitsee? En tänä päivänä tiedä haluanko sanoa sitä ääneen. Se ulottuu niin syvälle läpäisten latvustot ja juurakot riippuen mistä suunnasta sitä katsoo. Se on minussa suorastaan pyhintä. Mysteeri joka luo ihmetystä.

Erikoisuuksien tavoittelu on jäänyt taakse. Tavoite on lisätä kauneutta. Mielikuvituksen rikkauksia jokaisen saataville. Siksi pidän tästä päiväkirjan kirjoittamisesta. Se ei ole niin esillä että se vaikuttaisi sisältöön, mutta se ei ole piilossa etteikö voi halutessaan pistäytyä. Enkä puhu kenellekään tietylle. Kirjoitan koska se on helppoa. Sisäisen äänen symbolista merkkijärjestelmää ja sen loputonta manipulointia. Vaatii aika paljon ääneltään. Ja itseluottamukselta. Ilmaisu ei ole itsestäänselvyys.

Laulu on ääni itse. Punottu tavujen väliseen tyhjään tilaan. Melodia voi olla ilman sanoja ja sanoja voi olla ilman melodiaa, mutta vasta yhdessä ne muodostavat kappaleen. Niin nokkelasti sulautettu yhteen että useimmat erehtyvät niiden olevan yksi ja sama asia. Velvollisuuteni on tietää paremmin. Älkää tulko neuvomaan miten sisältöäni tulkitsen. Istu alas ja kuuntele. 

Toivon että pian olisi lisää jaettavaa. Kytken itseni koneen kummitukseen.

- Z -
SHARE:

tiistai 9. lokakuuta 2018

Alku


Odotin kyytiä kerrostalon pihalla ja takana aukesi ekan kerroksen ikkuna: "ota kuva noista kauimmaisista koivuista, miten kauniita!" nainen huikkasi suuntaani ja käskystä. Aurinko paistoi latvoihin täydellisessä kulmassa. Kaikella oli sädekehä. 


Kotipihan vastavärit.


Olen jotain maininnutkin jo. Jostain muutoksesta ja miltä sen pitäisi tuntua että sen tunnistaa. Vaikka uuden määritelmä on juurikin sen tuntemattomuus. Keksin yhteen lauluun teemankin syvyydestä ja sinne hyppäämisestä. Lauluja minä haluan tehdä kun niitä osaan tehdä. Lauluja. 

Mitä hittoa. 


Miksi en usko itseeni vielä enemmän? Ei minun kaikkea tarvitse osata, vain sen missä haluan olla hyvä. Ja huomaan olevani vanki. Vapaudessa, kohtalossa. Näen tuon ristiriidan joka on yksin minussa. Ainakin sen lopullisen päätöksen teen itse ja olen varma että se johtaa hyvyyksiin sieltä syvyyksien kautta. Eihän kukaan lahjaani tunne kun en ole sitä vielä paljastanutkaan.

"Hyppää hyvä ihminen ja tanssi maraton.."
Kertosäe.

Vaikka näkisin tulevaisuuden. Se on minun luotavissa.
Joten tässä ei ole ristiriitaa eihän.
Se on kaikki minussa.

SHARE:
© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig