perjantai 22. helmikuuta 2019

Avain


Olen tehnyt taikoja. Kauneuspöydän laatikosta löytyi katkennut avain. Koruketjuja on kertynyt mistä milloinkin ja löysin suht samaan pronssiseen taipuvan sävyn. Ei kovin haastava askarre vain viehättävää. Avaimen malli näyttää köynnökseltä ja katkennut osa kertoo että se on löytänyt pysyvän kotinsa kauneusalttarin lipaston lukosta. Omistaja peilikuvastaan.

"Olet kuin vuori jota ei voi valloittaa" 

En ole täällä valloitettavana, antakaa minun valloittaa. Seistä jylhänä lähempänä taivasta kuin kukaan muu, ei se tee teistä vuorta vahvempaa vaikka onnistutte siitä lohkareita murtamaan. Olen osieni summa ja paljas tuulelle, auringolle kuin kaikki muutkin. Palvokaa minua ennemmin maailman kattona  jonka alle pääsee suojaan. Tehkää retki jolla löydätte itsenne, mutta palatkaa ajoissa kotiin. En ole vastuussa kohtalostanne kun päätätte ylittää sietorajan. Eikä tämä ole uhkaus vaan suurten korkeuksien luonne ja sille luonnolle en mahda mitään. Sellainen ilmasto ei sovi ihmiselle, se verottaa vuortakin. Ihminen kasvaa, vuori kuluu. 

Katkenneen avaimen paino muistuttaa jostain. Niistä vanhoista taioista joita joskus loihdin ja jälkikäteen yrittänyt purkaa. Tiesin onneksi silloin mitä halusin, mutta niiden voima yllätti minut ja sain juuri sen. En enää koskaan tee samaa virhettä.

- Z - 
SHARE:

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Keväistä askartelua


Kevään aavistuksia ja minulla kädet täynnä. On aika siivota, lajitella, kierrättää ja heittää menemään. Introvertin ikuisuusprojekti on tämä kämppä, mutta jos joka päivä jotain pientä jaksan niin lupaan itselleni tuloksia muutaman viikon päähän. Sitten järjestän täällä pyjamabileet.  


Laatikoista löytyy kaikenlaista, kuten nämä äidin löytämät kukkamansetit kirpputorilta. 


Jokaisen askartelijan ehdottomiin työkaluihin kuuluu kukkalanka, vääntö-ja leikkuupihdit sekä sievä pussukka josta ne tarvittaessa löytää samasta paikkaa. Niiden hyöty on mittaamaton ja rautalanka historiamme merkittävimpiä keksintöjä. Siitä voi tarvittaessa tehdä salakerhon jäsensormuksia tai kruunun herttakuningattarelle. Skaala on laaja. 


Mansetteja oli parillinen määrä joten kiinnitin kukkalangalla niitä kaksi päällekäin runsaammiksi, pujotellen kukkia toistensa väleistä siten että mansettirengas jäisi piiloon. Jätin ylijäävän langan hännäksi jolla voi halutessaan kiinnittää mansettikimput haluamaansa kohteeseen. Tiedän jo tarkelleen mihin, mutta se paljastukoon myöhemmin. 

Keväänodotusta sinne kaikille!

SHARE:

perjantai 15. helmikuuta 2019

Kukat kukkii ainiaan

Vaihtoehtoista nostalgiaa jota ei kukaan pyytänyt. Ne hiffaa jotka hiffaa, mut ei musa oo hiffaamista varten vaan diggaamista. Ne diggaa jotka diggaa eikä siinä ole sen enempää hiffaamista. En minäkään jazzia tajua vaikka sitä teen. Se on jotain levotonta epäsuoraa virheiden välttelyä ja vapaapudotusta. Siinä on vapautta ja säännöttömyyttä josta joku perehtyneempi voisi väitellä vastaan, mutta en siihen ryhdy. En ole kiinnostunut enää mistään. Ymmärtämään äänen alkuperää tai sen purkamista osiin. Alleviivaamaan osaamistani tai luomaan identiteettiä sen ympärille. On parempaakin tekemistä. Kuten lentämään opettelu.

Matti Nykänen osasi silminnäkijöiden mukaan lentää. Kaljan voimalla pöydän päältä ponnistaen pari metriä kerrallaan, vinhasti käsiä räpytettäen. Olut auttaa turbulenssiin ja yksi neuvoi unohtamaan tippumisen.

Benediktiiniläismunkki Malmesburyn Eilmer Englannista hyppäsi luostarinsa katolta 1000-luvun vaihteessa, liisi 200 metriä 15 sekunnin ajan ja putosi murtaen kummatkin jalkansa. Hän syytti epäonnistumista ajattelemattomuudesta unohtaessaan lisätä itselleen hännän tasapainoa varten. Hän uskoi vakaasti Daidaloksen myyttiin ja rakensi itselleen siivet. Eilmerin yritelmä inspiroi sen ajan taidetta kuvaamaan enkelit lintumaisina. Hän muokkasi yleistä hyväksyntää siitä että ilma oli jotain mitä pystyi "työstämään" eikä lentäminen ollut yksinomaan taianomaista.

Ensimmäinen dokumentoitu ihmisen lento tapahtui vuonna 559 kun joukko hallitsija Wenxuanin vankeja rakensivat pakoa varten liitoleijan. Ainoa henkiinjäänyt oli Yuan Huangtou jonka onnistui liitää muurien ylitse. Hänet myöhemmin teloitettiin.

Ensimmäinen miehitetty lento tapahtui lokakuun 21, 1783 Pariisissa kun Jean-Francois Pilâtre de Rozier ja Alranden Markiisi ohjasivat Montgolfièren veljesten rakentaman kuumailmapallon Muettesin linnasta Butte-aux-Caillesiin. Kuumailmapalloa kutsutaan tänäkin päivänä Ranskassa Montgolfièreksi.

Daidalos sanoi pojalleen: "Älä lennä liian lähelle aurinkoa tai vaha, jolla sulat ovat kiinni, sulaa. Äläkä myöskään lennä liian matalalla tai siivet kastuvat". Pako meriteitse ei ollut mahdollista sillä kuningas Minos piti tarkkaa vahtia aluksista ja tutkitutti jokaisen tarkkaan ennen kuin salli niiden purjehtia. Maan ja merten väylien sijaan Daidalos rakensi itselleen ja Ikarokselle siivet. Ikaros unohti isänsä neuvot ensilennon huumassa ja lensi yhä korkeammalle. Aurinko sulatti vahan ja hän putosi mereen hukkuen. Daidalos suri ja kirosi taiteensa. Hän hautasi poikansa tämän ruumiin huuhdoututtua rantaan. Myöhemmin tiedon ja viisauden Jumalatar Athene antoi Daidalokselle siivet ja sanoi hänelle: "lennä kuin jumalat!"

Maan ja maallisten kahleiden vapautujille omistettu. Uhkarohkeille ja uteliaille. Tutkimattomille teille ja sen tutkijoille. Olette laulu sydämelle.

+ Opportunity luotaimen muistolle +
(25.1.2004 - 13.2.2019)


SHARE:

tiistai 22. tammikuuta 2019

Vapaus kaikille



Ollaan ihan hetki hiljaa mulla ei ole asiaa on hyvä meininki ja mä korkkaan tämän alttarin. Mä sanon ei ole lavaa kummempaa ellei siinä tanssiakaan saa ei mua kiinnosta pönöttää on liikaa kaunista elämää. Voi ei mitä sanottiinkaan silloin? Voi ei Vangit vapauttakaa illoin, että päästään viskibaariin.. ryypylle. Juon kunnes kesä koittaa ulkona on niin kovin harmaata mut ei anna sen haitata tää on lahja mulle sulta. Oii i i i i i i i ii korpit laulaa kuolemaa kukat kukkii ainiaan mä sanon kukat kukkii ainiaan! Voi ei miten se taas menikään? Suurempi tarkoitus kuten rakkaus on nurkan takana siis anna mun korkata tää kaunis elämä tällä kauniilla lavalla tässä ihanassa tuulessa on herkkää heilua. Voi ei mitä sanottiinkaan silloin? Voi ei hullut vapauttakaa illoin, että päästään viskibaariin.. ryypylle.

Vokaalit & sanat: Sini Eloranta Kitara: Juha Kreivi Basso: Anssi Pohjola www.deliastclairei.com Kuvaus, äänitys, editointi & miksaus: Jere Koivisto
SHARE:

Minä suojelen sinua kaikelta

+
'Minä suojelen sinua kaikelta' videokuvaukset Metsäpurosalissa 16.-19.1.2019
Ensi-ilta Nuorten ilmastohuippukokouksessa Finlandia-talolla 2.3.2019

Matka kohti vieraanvaraisia rantoja. Maailmanparannusta ja sen sellaista. Tunnelmakuvia ja taidepaloja tien päältä. Muistan jälkeenpäin kiitelleeni koko urakan kivuttomuutta. Jälkikäteen jokainen osallistunut oli rakkautta täynnä. Meitä oli ainakin yli sata joiden joukossa rautainen ammattilaisuus korostui edukseen. Se tuntui lähestulkoon lomalta kokoluokastaan huolimatta. Ei tarvinnut kahdesti käskeä ja aina oli joku joka tiesi missä mennään. Tuntui hyvältä luopua kontrollista. Osaaviin käsiin.
SHARE:

tiistai 1. tammikuuta 2019

Paluu tulevaisuuteen


Luomisen tarpeesta on turha itseään syyllistää, tämä on vain elämää ja sen sisällön vastuu jää vain itselleen. Paino sanalla vastuu. Vaikka kaikki olisi mahdollista ei se tarkoita ettäkö kaikkea tarvitsee tavoitella. Otan kierrätykseni ja kulutukseni vakavasti, eräänlaisena matkana kohti sen kehittämistä ja karsimista. Kevyempää taakkaa itselle ja ympäristölle. Olen huomannut sen olevan yllättävän helppoa ja nautinnollista kun siihen suhtautuu siten. Radikaalien lupausten lunastaminen on osoitettu jo aikaa sitten mahdottoman vaikeaksi ja leveeksi laittaminen on usein vastareaktio itseaiheutetulle sorrolle. Ketä vastaan minä kapinoin? Kuka alunperin laittoi minut laatikkoon? Hidasta, mutta varmaa edistystä tavoitellen koska vieraantuminen on todellista. Kun haluni pysyä muiden perässä hälveni, en halunnut puoliakaan asioista joita minun olisi kuulunut haluta. Samalla hävisi puolet asioista jotka minua olisi muihin yhdistänyt.


Kutsuin sitä yksinäisyydeksi. Sellaisena vakiintuneena olona joka leikkii melankolian kanssa intiaaneja ja lehmipoikia. Tämä itsensä rakastaminen kuulostaa niin syntiseltä. Onneksi olen välillä väärässä. Kun onnistuu pullottamaan salaman vetovoiman lait kutsuvat muita luokseen hankaamaan kylkiään vasten omia jos vaikka onnistuisi siirtämään samaa sähköä itseensä. Pahimmillaan he onnistuvat uskottelemaan, että pitkään kultivoimani kipinä ei ole lainkaan omani ja heidän oikeuksiin kuuluu sen selväksi tekeminen etten tukahduta sitä ylpeydelläni. Jäisin yksin kun sen sammuessa he siirtyisivät seuraavan tähden satelliiteiksi. He uskovat varmasti tekevänsä palveluksen, mutta liekin luonteen tuntee vain liekki itse. Tulen ja sähkön allegoriat saa riittää. Kappaleen loppulause on, olen olemassa enkä tarvitse siihen sinua.

- Z -
SHARE:

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Vihreä lapsi

Seuraava tarina ei ole viehättävä. Se on kamala ja karmiva. Täynnä naiseuden pelkoa ja häpeää.

Näen jatkuvasti painajaisia. Kauhistuttaa miten sisällä riittää julmia rumia kuvia ja kysyn usein, olenko oikeasti tällainen? Täynnä kuiluja ja lohduttomuutta vai olenko perverssi mieleltäni vikainen kaikin puolin likainen sittenkin vain vihainen? Olen nähnyt kuinka jokainen rakkaani revitään silmieni edessä kappaleiksi enkä ole voinut sille mitään ja niin paljon muuta jolta haluaisin itseni säästää. Totuus on, että hyvin vähän pimeää puoltani jaan koska en halua sitä itselleni myöntää. Ehkä olisi syytä.

Tämän unen näin vuonna 2011


Vanha nainen nukutti lasta joka kurkotteli suomuisia sormiaan. “Haluan kuulla sadun”, kuului pienestä suusta liekehtivänä käskynä. "Minkä tarinan haluaisit kuulla?” kysyi maammo lempeästi ja lapsi pyysi samaa mitä jokaisena iltana. “Kerro mistä tulin."

-Sanotaan että aika näyttää ihmiselle mistä hänet on tehty ja mikä on sen aineen laatu joka hänet muodostaa. Äitisi oli heikointa laatua. Eräänä päivänä hän tunsi piston ja liikehdintää. Hän asettui makaamaan vuoteelleen ja makoi yksin viikkoja. Ensimmäisen piston kohdalla hän ei voinut ymmärtää tuntemusta ja ajatteli lepäämistä. Yöllä hänelle syntyi kallisarvoinen siemenmukula. Hyvänlaatuiset mukulat päätyvät ajan saatossa nälkäisten syöjien lautasille, mutta niiden äiti on myrkyllinen ja syömäkelvoton. Laatu heikkenee hyödyn huvetessa. Äitisi oli pelkuri. Pelkureille on oma paikkansa.


Nainen katsoi valossa nytkähtelevää siementä. Se pelotti häntä. Suonikkaan pinnan alla liikkui jokin. Jotain äänetöntä ja elävää. Nainen tunsi uuden piston sisällään ja seuraavana yönä hänelle syntyi toinen samanlainen siemenmukula. Ajatuksissaan hän tunsi jotain tuttavallista. Ääni käski syleilemään siemeniä. Rakastaa heitä, ääni vaati. Toinen ääni huusi ja peitti kaiken alleen.

Nainen itki läpi kolmannen, neljännen ja viidennen piston. Viikkoihin hän ei avannut ovea, eikä vastannut puheluihin. Hän makasi vain turtana kauhusta jälkikasvunsa mahdottomuutta ja halusi piilottaa ne pois näkyvistä. Aamuaurinko tuntui satuttavan niitä ja nainen itki heidän puolestaan koska ei saanut aikaiseksi peitellä niitä suojaan. Hän halusi katkaista ne itsestään irti, mutta nuorat olivat kudosta vahvemmat.


Ovikello oli soinut yhtäjaksoisesti tunteja ja jatkui senkin jälkeen monia tunteja lisää. Nainen ehti tottua ääneen ja siitä tuli osa hiljaisuutta. Tasainen rytmikäs korviin sattuva metallikellon ääni oli yhdentekevä haitta. Kunnes se loppui ja hiljaisuuden rikkoi, hiljaisuus.

Oven takana seisoi joku ja hän odotti hyvin kärsivällisesti kun nainen nousi saastansa seasta. Kietoi mukulat lakanaan ja pelkäsi jalkojensa pettävän ensimmäisellä askeleella. Seinien tukemana hän saavutti oven ja raotti sitä ketjun verran. Sen takana seisova mies esittäytyi iloisesti: "olen tohtori se ja se, kutsuttu avuksenne."
Nainen sulki oven ja ehti kääntyä takaisin kohti huonetta kun ovi revittiin irti karmeistaan. Kaksi kaapinmallista miestä mustissa tarttuvat naista olkapäistä ja repivät tämän kirkuvana ulos jossa tohtori odotti saippualaatikkonsa päällä. Miehellä oli luja ääni: "Aiomme kokeilla teidän kanssanne jotain uutta. Se tulee mullistamaan psykologisen hoidon, kutsun sitä nöyryytysterapiaksi."
Tohtori otti haltuunsa lakanan missä mukulat lepäsivät ja alkoi kovaan ääneen myymään niitä uteliaille ohikulkijoille. "Lähemmäksi, tulkaa katsomaan katalan naisen tuotoksia. Raukat eivät pärjää yksinään, mutta huora hylkäsi heidät. Tulkaa katsomaan hirviötä omin silmin!"


Nainen luhistui ja hänet vietiin laitokseen. Siellä hänet sidottiin sänkyynsä ja hänestä synnytettiin vihreä suomukas lapsi. Operaation ajan nainen katsoi seinään ja nyyhkytti säälittävästi. Laitoksessa hän sai luvan haudata siemenensä. Hänelle annettiin lupa pyytää anteeksi ja katua. Hän sai luvan katsoa vierestä kuinka hänen oma häpeänsä oli lannoitetta valtaville kukille. Joku päivä nainen saa luvan kysyä miksi tämä kaikki tapahtui hänelle.

FIN
SHARE:
© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig