maanantai 1. heinäkuuta 2019

Yksi

Mä tykkään tosta tyypistä. Sen tapa käsitellä identiteettiä ei ole ehkä aina kaikkein selkein ja suorin, mutta se on juuri niin oma kuin se on kuuluukin olla. Se on kuin vieras kieli jonka hän on joskus lapsena keksinyt omalle salaseuralle jonka ainoa jäsen oli. Ihmeellinen on ihminen hän sanoo usein ja niin on hänkin, ihmeellinen ja erittäin ihminen. Siitä ei ole epäilystäkään. Suoraan puhuminen on vaikeaa samoin silmiin katsominen ja kaikkeen täytyy sisällyttää jotain runollista. Ehkä kolmanteen kappaleeseen mennessä saan jotain sanotuksi. 

Ulkoisesta tarkastelijasta sisäiseen ääneen ja sen ilmaisijaksi. Monimutkaisia ja hajanaisia. Ajatukset kulkevat ketjureaktiolaitteen läpi ja sormenpäät suodattavat ne parhaansa mukaan sanoiksi. Miksi kertoisin kuulumisiani kun ennemmin puhun tunteista. Ainiin joskus on parempi olla enemmän ihminen kuin ihmeellinen. 

Ajatustyö ja päässälasku joka vei minulta yhteensä kahdeksan vuotta on laskenut itsensä loppuun. Mursin koodin tai jotain sinnepäin. Tuntuu kuin olisin ollut itseäni suuremman asian komponentti joka puskuroi tietoa lävitseni koska kapasiteettini ylsi siihen vaikkakin äärirajoille. Eikä siitä ole muuta näyttöä kuin kauan sitten esitettyjen ennustusten aikakoodit ja tähän päivään toteutetut saavutukset jotka niitä vastasivat. Sekä todistajia. Niiden voisi luulla olevan oleellisia, mutta ei. 

Olen vapaa.

Olen valmis siihen mitä ikinä on tullakseen enkä tiedä ollenkaan mitä se tulee olemaan. On etuoikeus elää elämäänsä vapaassa tahdossa vaikka kuinka väittelisi sen olevan illuusio. Ei kiinnosta. Olen läpeeni kyllästynyt ratkaisija ja valitsen onnellisuuden vaikka tämä olisi vain universumin syntymää edeltävä uni. 

Olen istunut viime illat sähkökitara sylissäni. Teen omaa musiikkia. Projektilla ei ole nimeä. Ajattelin lisäksi matkustella hieman ja syödä hyvin. Siivosin ja nyt minulla on kaunis koti. Päivä kerrallaan totun ja mietin millä kaikella mukavalla voin täyttää tätä uutta tilaa. Jatketaan samaan malliin.

- Z -
SHARE:

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Tuulikello

Maailmanlopun jälkeinen tyttö soittaa rikkinäisellä kitaralla. 

Näin tuulikellolla leikkivän koiran joka lauloi ihmiselleen kauniisti. Hän oli ymmärtänyt luovuuden ytimen jonka itse unohdin. Olen itkenyt viikkoja ja luullut tietäväni miksi on paha olo, sen on pakko johtua siitä ettei minua kukaan ota vakavasti. Olen vitsi enkä osaa tehdä kunnon kuperkeikkoja. En kuulu kerhoon enkä tule koskaan kuulumaan, siihen rinkiin on asiaa vain jos kutsutaan. 

Asia on kuitenkin täysin muu enkä kaipaa lohduttajaa. Tai kutsua leikkiin jonka osaa ihan itsekin. Haluan olla kuin tuulikellokoira ja ulvoa helinän päälle. Matalan kynnyksen luomista ja intoa saada aikaiseksi edes jotain keskeneräistä. Tämä asioiden loppuunvieminen vie minut aina maailman reunan yli. Joten riittää. Ihan sama. En osaa soittaa kitaraa, mutta siitä tuli silti parempi tuuli.

SHARE:

tiistai 28. toukokuuta 2019

Kesäpyörä pt.2

+
Kesäpyörä kaikessa loistossaan parin viikon takaisella Kalliomäen pihakirppiskierroksella.
SHARE:

tiistai 14. toukokuuta 2019

Kesäpyörä


Kesäfillarin kasaus piirustuspöydältä olevaiseksi koitti äitienpäivänä. Vanha traktorihalli muuntui työpajaksi jossa esivalmistelujen ja aikansa kypsyttelyn jälkeen vaaleanpunainen visio vihdoin toteutui. Siitä tuli kamalan ihana.
SHARE:

torstai 9. toukokuuta 2019

Kirppistelyä pt.11


Täydellisen farkkutakin löytyminen ei jää vain siihen. Juuri oikealla tavalla stressaantunut ja täydellisesti liian iso, tän aarteen kohdalla ysärijumalat ovat olleet suopeita. Tän takin matka on vasta alussa. Se löysi omistajan jonka kanssa ratsastaa aamunkoittoon. Hänen ympärilleen minä kesäni rakennan tästä lähtien. Hetkeä myöhemmin toiselta kirppikseltä löytynyt kaulapanta kameekorulla teki minusta uskojan.
SHARE:

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Neljän askeleen blues

After being agonized long enough by this wretched tooth. I really started worrying if i'll ever ramble again. A week passed and the painkillers had stop working a while back. "This isn't a film noir!" I proclaimed. "It's just you, bored and talking to yourself again". I nodded. Something had to be done. I pressed record and the little red light blinked. You know, it's a very fine line between here and there.

Rakentavan häpeän oppitunnit. En ole kyennyt toistamaan nauhoitetta yli viiteen vuoteen. Kuvittelin itseni silloin rappionsa pohjalla olevaksi etsiväksi jonka alituinen sisäinen monologi romantisoi pahimmankin hammassäryn. Muistan sen jakson ja ihmettelen vieläkin mistä löysin sisäisen voiman jaksaa kunnes sain vahvempia lääkkeitä. Pidättelin itkua kunnes viimein kodeiini alkoi puremaan. Kipu häipyi ja kahden viikon tuskan jälkeen nousin lentoon. Kaikki tuntui kevyemmältä. Näin edessäni oranssikaapuisia ihmisiä laulamassa ja tanssimassa Kolmen sepän patsaan edustalla. Vasta tuskan hälvetessä ymmärsin, kevät oli saapunut ja tanssimaan tänne on tultu! Hyppäsin kollektiiviin mukaan ja kannustin ujostelevia munkkeja ottamaan käsistäni kiinni ja pyörimään vinhaan ympyrää kunnes alkoi huimaamaan liikaa tai ote lipesi. Saatoin vaikuttaa täydelliseltä sekopäältä heidänkin mielestä, mutta siinä taustalla oli syvä juurtunut logiikka ja ilmaisuntarve. Viisaudenhampaani oli ollut kivualiaasti tulehtunut viikkotolkulla ja elin sen ajan rajatilassa. En ollut täällä enkä ollut siellä, olin vain keskellä kipua josta oli tullut todellisuuteni. Kun se verho viimein nousi, koin hetken niin syvää onnea jota voimisti oranssikaapujen julkean avoin keväänjulistus. 

Nauhoite näiden vuosien jälkeen sisältää yhä olennaisen. Kehitys laulajana, lausunnassa ja erityisesti improvisaatiossa on kasvanut eksponentiaalisesti. Kanavoin silloin mielestäni kosmisia totuuksia sanelukoneeseen vaikka vain itselleni muistiin. Allekirjoitan mitä silloin sain talteen haparoinnistaan huolimatta. Hyvin tehty lintuseni.

Jälkihäpeän määrä on tosiaan mittaamaton, mutta ei se ole niin vakavaa.

- Z -   

Blues pähkinänkuoressa
  1. Ajattele jotain mikä saa sinut hymyilemään tai itkemään.
  2. Mokailu on todennäköistä, silloin pitää vain keksiä jotain ja jatkaa.
  3. Välillä täytyy hyväksyä että kyseessä ei ole blues.
  4. Ja tärkeimpänä, pidä hauskaa kurjuudessasi.
SHARE:

maanantai 6. toukokuuta 2019

Puuterirasia


Löysin tämän puuterirasian vuosia sitten, sen kansi oli pahasti pinttynyt eikä kuvioinnista saanut juuri selvää. Kauneusrutiinini alkuvaiheissa käytin runsaasti kookosöljyä vartalolla. Täytin puuterirasian perunajauhoilla ja öljyämisen jälkeen puuteroin itseni mattaiseksi. Tuoksuin kuulema suurelta kaurakeksiltä. Myöhemmin opin hillitsemään ja puuteroinnin askel jäi tarpeettomaksi, mutta ajatuksena oli kenties saada sisällytettyä kaunis rasia osaksi rutiinia ennemmin kuin sen käytännöllisyys. 


Se kiersi aikansa muuttolaatikosta toiseen. Sommittelin sen aina osaksi kauneuspöytää, mutta sen todellinen tarkoitus jäi huomiotta. Erään kerran sain mieleeni yrittää vaaleentaa pinttynyttä kantta C-vitamiiniliuoksella ja monen illan liuottamisen jälkeen sen herkkä kuviointi alkoi erottumaan. Jatkoin sitä kunnes värjäymien alta paljastui riippumatolla lepäilevä neito. Tunnistin oitis itseni. 


Jäin miettimään miten saisin herkästä esineestä kaikkensa irti ja kehitin mielessäni reseptin. Tämä ensiyritelmäni onnistui odotusten mukaisesti, mutta vaatisin silti jatkokehittelyä. Suhteiden parempaa määrittelyä kuin mitä silmämääräisesti arvioin. Komponentit pysyisivät kuitenkin samoina ja kukin löytänee raaka-aineet omista kaapeistaan. Muutamalla ekstrasilauksella ja niiden variaatioilla siitä saa helposti omannäköisensä ihanan turhan ylellisyyden.


Resepti löytyy alta
SHARE:
© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig