tiistai 26. helmikuuta 2019

Pyykkipäivä


Onnea on huoltoavain naapuritalon pesutupaan. Tässä mun pienessä neliössä on tilaa krumeluurille muttei mitenkään hyödyllisille kodinlaitteille. Ruoan voi lämmittää uunissa ja pyykkinsä pestä tästälähin piha-aidan toisella puolen. Näillä pienillä arjen toimivuuksilla on valtavasti väliä. Olen riittävän pitkään haaveillut tuoksuvan huuhteluaineen käytöstä ja näin sekin toteutettiin. Kausituoksuna persikka-sitruuna smoothie, kun näin kevään tullessa kaipaan jotain trooppisempaa. Eteisessä seisoo hajustelyhty versiona eksoottinen kookos. Viimeisimpänä tuoksukynttilänä iso lasinen vadelma hajunaan ilmetty muumilimppari. 


Ensimmäinen pyykkierä paljastaa mieltymykseni oloasuihin ja alusmekkoihin. Haluaisin nähdä sieviä kesähepeneitä samassa suhteessa jospa ne kutsuisivat useammin ulos leikkimään. Viettäminen ja viihtyminen on kaksi eri asiaa, mutta laittautumisen vaiva kannustaa kotihiirtä tulemaan kolostaan. Pitää ensin viihtyä itsessään ennen kuin edes harkitsee viettämistä seurassa. Tosin en ole nähnyt seuraa tarpeellisena viettämisen osalta ja usein riittää yksinään lyhyen lenkin verran maisemia sanoakseen viettäneensä. Enkä minä oikeasti ole yksin kotona. Täällä asuu hiiren seurana kissa ja jokainen hänen kanssaan vietetty hetki on maailman paras. Ja nämä vaatteista nyppimäni nukkapallot ovat kaikki hänestä lähtöisin.

Pesutuvan lisäksi löysin tämän talon ullakon. Kuinka mainio. Toki puhtaan pyykin ripustamista varten, mutta näen sille paljon kuvauksellista potentiaalia. Tällaista olen etsinyt ja riitti että kiipeän kaksi kerrosta ylemmäs. Olen turhan hidas näihin liittyen. Parempi kuitenkin tässä kohtaa kuin ei milloinkaan. Tällaista tilaisuutta ei sovi hukata.

SHARE:

perjantai 22. helmikuuta 2019

Avain


Olen tehnyt taikoja. Kauneuspöydän laatikosta löytyi katkennut avain. Koruketjuja on kertynyt mistä milloinkin ja löysin suht samaan pronssiseen taipuvan sävyn. Ei kovin haastava askarre vain viehättävää. Avaimen malli näyttää köynnökseltä ja katkennut osa kertoo että se on löytänyt pysyvän kotinsa kauneusalttarin lipaston lukosta. Omistaja peilikuvastaan.

"Olet kuin vuori jota ei voi valloittaa" 

En ole täällä valloitettavana, antakaa minun valloittaa. Seistä jylhänä lähempänä taivasta kuin kukaan muu, ei se tee teistä vuorta vahvempaa vaikka onnistutte siitä lohkareita murtamaan. Olen osieni summa ja paljas tuulelle, auringolle kuin kaikki muutkin. Palvokaa minua ennemmin maailman kattona  jonka alle pääsee suojaan. Tehkää retki jolla löydätte itsenne, mutta palatkaa ajoissa kotiin. En ole vastuussa kohtalostanne kun päätätte ylittää sietorajan. Eikä tämä ole uhkaus vaan suurten korkeuksien luonne ja sille luonnolle en mahda mitään. Sellainen ilmasto ei sovi ihmiselle, se verottaa vuortakin. Ihminen kasvaa, vuori kuluu. 

Katkenneen avaimen paino muistuttaa jostain. Niistä vanhoista taioista joita joskus loihdin ja jälkikäteen yrittänyt purkaa. Tiesin onneksi silloin mitä halusin, mutta niiden voima yllätti minut ja sain juuri sen. En enää koskaan tee samaa virhettä.

SHARE:

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Keväistä askartelua


Kevään aavistuksia ja minulla kädet täynnä. On aika siivota, lajitella, kierrättää ja heittää menemään. Introvertin ikuisuusprojekti on tämä kämppä, mutta jos joka päivä jotain pientä jaksan niin lupaan itselleni tuloksia muutaman viikon päähän. Sitten järjestän täällä pyjamabileet.  


Laatikoista löytyy kaikenlaista, kuten nämä äidin löytämät kukkamansetit kirpputorilta. 


Jokaisen askartelijan ehdottomiin työkaluihin kuuluu kukkalanka, vääntö-ja leikkuupihdit sekä sievä pussukka josta ne tarvittaessa löytää samasta paikkaa. Niiden hyöty on mittaamaton ja rautalanka historiamme merkittävimpiä keksintöjä. Siitä voi tarvittaessa tehdä salakerhon jäsensormuksia tai kruunun herttakuningattarelle. Skaala on laaja. 


Mansetteja oli parillinen määrä joten kiinnitin kukkalangalla niitä kaksi päällekäin runsaammiksi, pujotellen kukkia toistensa väleistä siten että mansettirengas jäisi piiloon. Jätin ylijäävän langan hännäksi jolla voi halutessaan kiinnittää mansettikimput haluamaansa kohteeseen. Tiedän jo tarkelleen mihin, mutta se paljastukoon myöhemmin. 

Keväänodotusta sinne kaikille!

SHARE:

perjantai 15. helmikuuta 2019

Kukat kukkii ainiaan

Vaihtoehtoista nostalgiaa jota ei kukaan pyytänyt. Ne hiffaa jotka hiffaa, mut ei musa oo hiffaamista varten vaan diggaamista. Ne diggaa jotka diggaa eikä siinä ole sen enempää hiffaamista. En minäkään jazzia tajua vaikka sitä teen. Se on jotain levotonta epäsuoraa virheiden välttelyä ja vapaapudotusta. Siinä on vapautta ja säännöttömyyttä josta joku perehtyneempi voisi väitellä vastaan, mutta en siihen ryhdy. En ole kiinnostunut enää mistään. Ymmärtämään äänen alkuperää tai sen purkamista osiin. Alleviivaamaan osaamistani tai luomaan identiteettiä sen ympärille. On parempaakin tekemistä. Kuten lentämään opettelu.

Matti Nykänen osasi silminnäkijöiden mukaan lentää. Kaljan voimalla pöydän päältä ponnistaen pari metriä kerrallaan, vinhasti käsiä räpytettäen. Olut auttaa turbulenssiin ja yksi neuvoi unohtamaan tippumisen.

Benediktiiniläismunkki Malmesburyn Eilmer Englannista hyppäsi luostarinsa katolta 1000-luvun vaihteessa, liisi 200 metriä 15 sekunnin ajan ja putosi murtaen kummatkin jalkansa. Hän syytti epäonnistumista ajattelemattomuudesta unohtaessaan lisätä itselleen hännän tasapainoa varten. Hän uskoi vakaasti Daidaloksen myyttiin ja rakensi itselleen siivet. Eilmerin yritelmä inspiroi sen ajan taidetta kuvaamaan enkelit lintumaisina. Hän muokkasi yleistä hyväksyntää siitä että ilma oli jotain mitä pystyi "työstämään" eikä lentäminen ollut yksinomaan taianomaista.

Ensimmäinen dokumentoitu ihmisen lento tapahtui vuonna 559 kun joukko hallitsija Wenxuanin vankeja rakensivat pakoa varten liitoleijan. Ainoa henkiinjäänyt oli Yuan Huangtou jonka onnistui liitää muurien ylitse. Hänet myöhemmin teloitettiin.

Ensimmäinen miehitetty lento tapahtui lokakuun 21, 1783 Pariisissa kun Jean-Francois Pilâtre de Rozier ja Alranden Markiisi ohjasivat Montgolfièren veljesten rakentaman kuumailmapallon Muettesin linnasta Butte-aux-Caillesiin. Kuumailmapalloa kutsutaan tänäkin päivänä Ranskassa Montgolfièreksi.

Daidalos sanoi pojalleen: "Älä lennä liian lähelle aurinkoa tai vaha, jolla sulat ovat kiinni, sulaa. Äläkä myöskään lennä liian matalalla tai siivet kastuvat". Pako meriteitse ei ollut mahdollista sillä kuningas Minos piti tarkkaa vahtia aluksista ja tutkitutti jokaisen tarkkaan ennen kuin salli niiden purjehtia. Maan ja merten väylien sijaan Daidalos rakensi itselleen ja Ikarokselle siivet. Ikaros unohti isänsä neuvot ensilennon huumassa ja lensi yhä korkeammalle. Aurinko sulatti vahan ja hän putosi mereen hukkuen. Daidalos suri ja kirosi taiteensa. Hän hautasi poikansa tämän ruumiin huuhdoututtua rantaan. Myöhemmin tiedon ja viisauden Jumalatar Athene antoi Daidalokselle siivet ja sanoi hänelle: "lennä kuin jumalat!"

Maan ja maallisten kahleiden vapautujille omistettu. Uhkarohkeille ja uteliaille. Tutkimattomille teille ja sen tutkijoille. Olette laulu sydämelle.

+ Opportunity luotaimen muistolle +
(25.1.2004 - 13.2.2019)


SHARE:
© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig