maanantai 21. syyskuuta 2020

Talven Kylmät Kyyneleet


Tamperelaisen popparin Jani Matti Juhanin uusi single ”Talven kylmät kyyneleet” julkaistaan 9.10.2020 Ainoa productions Oy:n digijulkaisuna. Se on käännöscover Elvis Presleyn tunnetuksi tekemästä ikivihreästä ”Summer Kisses, Winter Tears” (1960). Sovituksensa vaikutteiksi Jani Matti Juhani nimeää muiden muassa Lee Hazlewoodin & Nancy Sinatran, Nick Caven, Scott Walkerin ja David Lynchin.

Kappaleella Jani Matti Juhanin kanssa duetoi sooloartistina debytoiva SINI. Yhteistyö sai alkunsa ihailijakirjeestä: Jani Matti Juhanin sävellys ”Maailmanloppuun asti” (2017) oli tehnyt forssalaiseen SINIin suuren vaikutuksen. Taiteilija kiitti palautteesta pyytämällä SINIn vierailemaan albumilleen. SINI on vaikuttanut aiemmin mm. yhtyeessä Delia St. Claire I.

”Talven kylmät kyyneleet” löytyy tulevalta Elvis-käännöksiä sisältävältä pitkäsoitolta ”Polttava rakkaus: Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi vol. 2”, joka on jatkoa tammikuussa 2020 julkaistulle, niin ikään Elvis-käännöksiä sisältäneelle levylle ”Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi”. Kesällä kuultiin tulevan albumin nimibiisi, radiossakin soinut ”Polttava rakkaus”, joka Jani Matti Juhanin versioimana on hatunnosto 70-luvun jytisevälle glamrockille.

.•° ✿ °•.

Halusin että SINI kirjoitetaan isolla niinku SANNI tai niinku kuka tahansa etunimiartisti. Mitä näitä nyt on, niitä tuntui olevan jossain vaiheessa loputon virta. Ehkä nekin vaan tykkäs omasta nimestään tosi paljon. Luulin aikoinaan olevani maailman ainoa Sini. Asuttiin perheen kanssa Saksassa alueella jossa kaikki puhui Ranskaa enkä tajunnut lapsena että Sini olis erityisesti suomalainen nimi. Se oli mun nimi eikä kenelläkään muulla ollut sitä. Ensikuulemalta kaikki erehtyi sanomaan Cindy ja korjasin oitis, että lausutaan samoin mutta ilman deetä. Kun joku kysyi mitä se tarkoittaa niin vastasin "bleu" eli sinistä ja ihmiset pitivät suomea yhtä eksoottisena kielenä kuin japania, olettaen että kaikki nimet viittaisi johonkin luonnolliseen.

Kun asuttiin Suomessa ja kävin ekaluokkaa, käytiin muiden lasten kanssa ostamassa karkkia yhdeltä kioskilta. Siellä kassan takana oli myyjän apulaisena minun ikäiseni tyttö jota hän puhutteli Sininä. Yhtäkkiä meitä oli ainakin kaksi ja se tuntui oudolta. Suomessa kaikki sanovat minua usein vahingossa Suviksi. Olen kuulema Suvin oloinen. Ajattelin aina että jossain päin mahtaa sitten olla Suvi jota kaikki erehtyvät sanomaan Siniksi ja tapaisimme joskus. Nimeni takia myös kiusattiin. Sini-merkkinen lumiharja ripustettiin aina naulakkooni ja olin sinivalasta, sinisimpukkaa, sinipiikaa. Sinillä siivous sujuu. Siniristilippu ja sinitaivas. Päivänsini. Siniaalto. Pidän nimestäni yhä vain enemmän. Olen niin täydellisen Sini etten voi olla mitään muuta tai kukaan muu. Mun nimi on Sini ja sitä ei voi sanoa ilman että vähän hymyilee.

Täällä kaiken takana on vain semmonen Sini. Jonka lempikirjain oli Z ja joka keräilee kauniita yömekkoja. Joka katsoo aamuisin piirrettyjä ja lukee iltaisin sarjakuvia. Kiertelee kirpputoreja ja kirjoittaa outoa päiväkirjaa. Joka ottaa itsestään kuvia, tykkää eläimistä ja laulaa. Semmonen.

°•. ✿ .•°

SHARE:

keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Virtaus

En odottanut näin monia solmuja. Virtaus kulkee oikeaan yläkulmaan sinne sokean silmän taakse. Ei unohduksiin, mutta pois näkyviltä kenttää sumentamasta. Siksi varmaan tämä kurja olo vaikka kaikki hyvät toimenpiteet on tehtynä. Voodoojumaliakin kävi kylässä ja suoristin kasvoni kajaalilla. 

Kävin syvällä äiti Afrikassa kupposella kahvia ja hän silitteli lastensa päitä. Hän kertoi ettei värillä ole koskaan ollut väliä kunhan he voivat hyvin. Vahvistan valkoisella meikkikynällä mustia ääriviivoja tarkemmaksi, hän osoitti sormella ja kehui kuinka hyvin ne sopivat yhteen. Korostamaan toisiaan ei erottamaan. Hän näytti minulle mustien ja ruskeiden ruumiiden meren jonka päälle maailma oli rakennettu ja se täytti kaikki ääriviivat. Mietin mikä teki tästä valkoisesta tytöstä niin erikoisen vieraan ja hän lauloi: 

"Why do you have to sound like your out of this time, out of this place, out of your mind. 

Far away but close. From another world at home".


En ole piirtänyt aikoihin, tai osannut olla lehtiö sylissä ja viihtyä oloissani musiikin soidessa taustalla. Virtaus tyrehtyy ehkä pelkään. Sisäinen palkinnonjakojärjestelmäni kai siitä päättää. Olisko detox mitään, mutta lopetin jo alkoholin. Vieroitusta mistä? Ajan tappamisesta? Miksi koen haaskaavani paperia jos en tuota mestariteosta toisen jälkeen. Kuinka hullua. Ja mitä se virtaus oikeastaan tarkoittaa, miksi se on selkeämpi kuin koskaan. Se liittyy jotenkin naisellisuuteen eikö niin.

Tajusin vasta jälkeenpäin että asuntoni oli sisustukseltaan mitä täydellisin kutsumaan Erzulie perheen Iwa henkiä. He pitävät erityisesti hajuvedestä, kaikesta sievästä ja heidän symbolinsa on sydän jonka muotoisia esineitä olen haalinut lähes pakonomaisesti. Heidän kutsumisensa merkitsee usein myötätuulta intohimossa, rakkaudessa ja valuutassa. Sitä kuitenkin silmällä pitäen että heillä on oikukas luonne ja vanhojen rakastajien koputtaessa oveen täytyy muistaa seurata sydämensä ääntä. Kävi miten kävi, seksi tulee olemaan hyvää. Pari päivää myöhemmin tekstiilinlajittelussa tuli vastaan mitä ihanin hääpuku.


Vanhassa kelloradiossa soi Yle Radio 1 jota kuuntelen lähes päivittäin. Se toimii tasan yhdellä äänenkorkeudella ja vähän säästä riippuen. Laitoin sen päälle jospa synkronismi rantauttaisi viisautta siihen hetkeen. Palattiin Afrikan uumenista kotisuomen mytologiaan ja kuuntelin puhetta Kalevalan epäonnistuneista rakkaudenjanoisista voimahahmoista joilta puuttuu kokonaan sankarin matkan kolmas näytös jossa he lunastavat paikkansa legendoina ja maailma pelastuu. Se oli mielenkiintoinen ja tarpeellinen näkökulma, sen löytää areenasta

Suurten laulajien ja tietäjien jalanjäljissä seuraaminen vaatii tarkkaavaisuutta ja kriittistä itsetarkastelua. Avusta ja yhteistyöstä ei pidä kieltäytyä vaikka se kurottaisi maailman toiselta puolelta. Siinä risteyksessä ihmetellessä join melkein kaiken kofeiinittoman kahvin. Sampo makaa säpäleinä merenpohjassa. Miten meni niinku omasta mielestä.


Opinko mitään. Liikaa. Siksi olen ollut haikea vaikka selvisin ja voitin. Olen avannut solmuja yksi kerrallaan ja miettinyt miten niistä kirjoittaisin. Onko muita vaihtoehtoja kuin itseensä luottaen ja uskoen. Tehden matkan varrella ystäviä jotka näkevät ja kuulevat minua, jotka vahvistavat edellisiä. 

Syksy lohduttaa. Pääsen rakkaaseen rutiiniin kiinni ja lataan itseäni pimeässä hiljaisuudessa. Jotain vähän arkisempaa. Sen teen. Jospa vihdoin löydän taas ilon piirtää tyttöjä ja hirviöitä tai edes suttuja. Se olisi ihanaa.

SHARE:
© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig