Seuraava tarina ei ole viehättävä. Se on kamala ja karmiva. Täynnä naiseuden pelkoa ja häpeää.
Näen jatkuvasti painajaisia. Kauhistuttaa miten sisällä riittää julmia rumia kuvia ja kysyn usein, olenko oikeasti tällainen? Täynnä kuiluja ja lohduttomuutta vai olenko perverssi mieleltäni vikainen kaikin puolin likainen sittenkin vain vihainen? Olen nähnyt kuinka jokainen rakkaani revitään silmieni edessä kappaleiksi enkä ole voinut sille mitään ja niin paljon muuta jolta haluaisin itseni säästää. Totuus on, että hyvin vähän pimeää puoltani jaan koska en halua sitä itselleni myöntää. Ehkä olisi syytä.
Tämän unen näin vuonna 2011
Vanha nainen nukutti lasta joka kurkotteli suomuisia sormiaan. “Haluan kuulla sadun”, kuului pienestä suusta liekehtivänä käskynä. "Minkä tarinan haluaisit kuulla?” kysyi maammo lempeästi ja lapsi pyysi samaa mitä jokaisena iltana. “Kerro mistä tulin."
-Sanotaan että aika näyttää ihmiselle mistä hänet on tehty ja mikä on sen aineen laatu joka hänet muodostaa. Äitisi oli heikointa laatua. Eräänä päivänä hän tunsi piston ja liikehdintää. Hän asettui makaamaan vuoteelleen ja makoi yksin viikkoja. Ensimmäisen piston kohdalla hän ei voinut ymmärtää tuntemusta ja ajatteli lepäämistä. Yöllä hänelle syntyi kallisarvoinen siemenmukula. Hyvänlaatuiset mukulat päätyvät ajan saatossa nälkäisten syöjien lautasille, mutta niiden äiti on myrkyllinen ja syömäkelvoton. Laatu heikkenee hyödyn huvetessa. Äitisi oli pelkuri. Pelkureille on oma paikkansa.
Nainen katsoi valossa nytkähtelevää siementä. Se pelotti häntä. Suonikkaan pinnan alla liikkui jokin. Jotain äänetöntä ja elävää. Nainen tunsi uuden piston sisällään ja seuraavana yönä hänelle syntyi toinen samanlainen siemenmukula. Ajatuksissaan hän tunsi jotain tuttavallista. Ääni käski syleilemään siemeniä. Rakastaa heitä, ääni vaati. Toinen ääni huusi ja peitti kaiken alleen.
Nainen itki läpi kolmannen, neljännen ja viidennen piston. Viikkoihin hän ei avannut ovea, eikä vastannut puheluihin. Hän makasi vain turtana kauhusta jälkikasvunsa mahdottomuutta ja halusi piilottaa ne pois näkyvistä. Aamuaurinko tuntui satuttavan niitä ja nainen itki heidän puolestaan koska ei saanut aikaiseksi peitellä niitä suojaan. Hän halusi katkaista ne itsestään irti, mutta nuorat olivat kudosta vahvemmat.
Ovikello oli soinut yhtäjaksoisesti tunteja ja jatkui senkin jälkeen monia tunteja lisää. Nainen ehti tottua ääneen ja siitä tuli osa hiljaisuutta. Tasainen rytmikäs korviin sattuva metallikellon ääni oli yhdentekevä haitta. Kunnes se loppui ja hiljaisuuden rikkoi, hiljaisuus.
Oven takana seisoi joku ja hän odotti hyvin kärsivällisesti kun nainen nousi saastansa seasta. Kietoi mukulat lakanaan ja pelkäsi jalkojensa pettävän ensimmäisellä askeleella. Seinien tukemana hän saavutti oven ja raotti sitä ketjun verran. Sen takana seisova mies esittäytyi iloisesti: "olen tohtori se ja se, kutsuttu avuksenne."
Nainen sulki oven ja ehti kääntyä takaisin kohti huonetta kun ovi revittiin irti karmeistaan. Kaksi kaapinmallista miestä mustissa tarttuvat naista olkapäistä ja repivät tämän kirkuvana ulos jossa tohtori odotti saippualaatikkonsa päällä. Miehellä oli luja ääni: "Aiomme kokeilla teidän kanssanne jotain uutta. Se tulee mullistamaan psykologisen hoidon, kutsun sitä nöyryytysterapiaksi."
Tohtori otti haltuunsa lakanan missä mukulat lepäsivät ja alkoi kovaan ääneen myymään niitä uteliaille ohikulkijoille. "Lähemmäksi, tulkaa katsomaan katalan naisen tuotoksia. Raukat eivät pärjää yksinään, mutta huora hylkäsi heidät. Tulkaa katsomaan hirviötä omin silmin!"
Nainen luhistui ja hänet vietiin laitokseen. Siellä hänet sidottiin sänkyynsä ja hänestä synnytettiin vihreä suomukas lapsi. Operaation ajan nainen katsoi seinään ja nyyhkytti säälittävästi. Laitoksessa hän sai luvan haudata siemenensä. Hänelle annettiin lupa pyytää anteeksi ja katua. Hän sai luvan katsoa vierestä kuinka hänen oma häpeänsä oli lannoitetta valtaville kukille. Joku päivä nainen saa luvan kysyä miksi tämä kaikki tapahtui hänelle.
FIN