perjantai 21. joulukuuta 2018

Lumihiutale

Koko ajan tämä helpottuu ja vaikeutuu yhtäaikaa. Enkä minä haluaisi olla siinä sitä harkitsemassa. Sen sijaan sen täysin sivuuttaa ja löytää jotain aivan muuta. Minkä luulin hukanneeni vaikka se vain valtaosaksi meni horrokseen kunnes hänet herätän. Tuossa viime yönä kun koitin nukahtaa ja huokailin lohdukkeeksi kaiken olevan hyvin, mieleeni luikahti kellonlyömä joka muistutti. Eikö minun pitänyt kirjoittaa kirja. Parempi kuin kenenkään muun ihan vaikka vain päteäkseni. Saada sen aikaiseksi ja siitä sitten seuraavaa. Uran luomista konsanaan. Itsensä vakavasti ottajana. Tuon lumihiutaleen tarina odottaa kertomista ja lopullista läpimurtoaan. Sitten mietin aiheita ja totesin että jos vain aloittaisi. Sitten jossain kohti totean vain; "kansiin ja pakattavaksi!"

Ihan tosi nimittäin. Tämä on ollut fantastisen hienoa ja ne kaikki kiusalliset surutiloissa kirjoitetut purkaukset joita säilytin piilossa niitä kerryttäen.. Oli hyvä saada ne ulos, mutta oli myös hyvä poistaa ne kaikki kerralla. Tämä on kuitenkin se alkuperäinen medium jolla lähdin korjaamaan vääryyksiä. Kuten käytäntö on osoittanut, se helpottaa kun sen sillä ilmaisee. Ehkä jonain päivänä julkaisen ensimmäiset vakavat runoni. Koko ruumiini värähti hieman kun muistelin niitä. Olin synkkää nuorisoa ja myöhemmällä se muuttui hellyyttäväksi ilkikurisuudeksi. En tule koskaan karistamaan sitä vaihetta kun tiesin täsmälleen miten halusin itseni ymmärrettävän, mutta tekisin kaiken toisin jos voisin.

Uusia kukkia maljakkoon. Noiden vanhojen juurissa kuhisee uudenlaista elämää. Kokonainen mikrokosmos täynnä toivoa. Emme mahdu samaan yksiöön.

Viime yöt olen nukkunut sohvalla. Sen L-muotoisessa sylissä ei saa jalkojaan suoraksi. Kissa ei välitä. Nukuinpa missä vain hän nukkuu minulla. Vältämme kumpikin vetoa koska unohdin taas korjauttaa ikkunan ennen pakkasia. Tällä puolella huonetta se ei tunnu yhtä paljon. Sitten kun vihdoin saan täällä siivottua henkäisen helpotuksesta. Sain koko vuoden pidettyä kynnet lakattuina ja seuraavan voisi omistaa kotitaloudelle. Hiiteen taide! Täällä asuu ihminen! Etkä sinä tule sitä koskaan ymmärtämään.
SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig