torstai 26. heinäkuuta 2018

Sirkus Tähti


Ei kannata epäillä itseään inspiraation puutteesta. Olen jo hyväksynyt muodonmuutoksen joten ei auta kuin kuivattaa siipensä ja lentää. Sirkus saapui kaupunkiin ja sieltä löytyi vanhoja tuttuja joiden kanssa juoda kupin kahvia. Päivä voi muuttua kertaheitolla tavallisesta oudompaan siten hyvällä tavalla. Olin juuri ehtinyt julistaa uudestisyntyneen ajan alkua kun löydän itseni kuvan edestä joka siristellen voisi muistuttaa helvetin portteja. Ponteva musiikki paljastaa että täällä nauratetaan kohta lapsia.

Aloin kuvailemaan mielessä miltä näyttäisi urani pellenä. Pilli suussa tekisin iloisena kuperkeikkoja ja turhautuneena potkaisen maata kädet nyrkissä. Orkesteri soittelisi kuvioita kun nousen käärmeenä korista tai väistän innokkaisen kosijoiden suukkoa viime hetkellä heidän antautuessa toistensa syleilyyn. Yhdessä valveunessa juoksen paperihattu päässä lintujen perässä. Jahtaan tähteä ja unelmieni rakastajaa enkä koskaan niitä saavuta. Jään ikuiseksi haaveilijaksi ja hätyytän siitä ihastuneimmat kiipeämällä puuhun piiloon. Colombina sivuhahmosta tähdeksi. Roolinvaihto ja myllerrys. Säännöt rikottaviksi koska vain siksi. Haihattelusta se kaikki on aina lähtenyt. Sitten alkaa kova työ kunnes työ näyttää helpolta. Kunnes tragedia on komediaa. 

Mies menee lääkärille. Hän kertoo olevansa masentunut.
Elämä tuntuu ankaralta ja julmalta, kuinka yksinäisyys painaa tulevaisuuden epävarmuudesta.
Lääkäri sanoo, "Ratkaisu on yksinkertainen. Kuuluisa pelle Pagliacci on kaupungissa!
Mene katsomaan häntä, se piristää aivan taatusti!"
Mies purskahtaa vuolaisiin kyyneliin, 
"mutta lääkäri hyvä... minä olen Pagliacci"


SHARE:

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Renessanssi


Jännittävän irrallista toimintaa. Sanotaan näin, että sen jälkeen kun liityin vallitsevaan yhteiskuntaan kasvaen niin pitkään sen ulkopuolella, vastaanotto oli varsin epämiellyttävä. Luulin että olisin pettyneempi heihin jotka rajoittivat altistumistani, mutta jälkikäteen olen kiitollisuudesta ottanut sen ylpeydekseni. En samaistu kehenkään tai mihinkään. En tunne yhteyttä. Ei se mitään. 

Olen liikaa jäänyt ajattelemaan mitä muut voisivat olla minusta mieltä. Milloin liian vähän milloin liikaa. Milloin jään taas ymmärrystä vaille ja milloin olen liian vakuuttava. Jotenkin unohdan elää itselleni. Jokainen on kriitikko se on aivan ilmeistä. Eikä erilaisuus ole todellisuudessa hyve vaikka siitä saa erinomaista viihdettä vastaanottimiin. Se aidan toisella puolella kasvanut, eritapainen. Enkä halua valittaakaan kun niin moni on joutunut pakenemaan ja ulkopuolisuudestani huolimatta saan silti olla kotonani. Ongelmani voidaan aina vertauttaa ja lopputulokseksi jää, olen niin kovin onnekas etten sitä saisi ääneen tiedostaa. Kultivoitunut omassa tyhjiössäni. Alkuperäinen. 

Mieluusti kirjoittaisin ja kuvittaisin omani. Maailmani siis kuten tähänkin asti koska se on vain parempi. Maailman parhaana eskapistina olen askel askeleelta lähempänä kuurakettiani koska mielikuvituksessa piilee kaikkien pelastus. Enkä voi pakottaa kuin itseäni. Sukeltamaan syvemmälle kunnes happi loppuu. 

Olen miettinyt että kirjoittaisin kirjan,
sellaisen selkeäsanaisen jossa olisi myös kirosanoja.

Ehkä laitan vain kaiken ensi vuonna tauolle ja keskityn johonkin aivan uuteen. Onhan minulla vapauteni ja olen luottanut siihen tähänkin asti. Että kun asiat tuntuvat hajoavan, suuressa skaalassa ne ovat vain asettumassa paikoilleen. 

Tiedän mitä haluan. Haluan rakentaa kodin. Haluan rutiinia. Haluan aivan tavallisia asioita. Haluan kaikki pois tieltäni jotka estävät minua saavuttamasta sitä. Minun ei tule ikävä. Tuossa yksi päivä vain huomasin, että seitsemän vuoden sykli on sopivasti ottanut minut kiinni. Silloisesta päätöksestä muuttua tähän hetkeen, jokainen soluni on uusiutunut ja voin kutsua itseäni uudeksi ihmiseksi. Kuin uusi ihminen. Niin konkreettisesti ettei se edes käynyt mielessäni. Kuka silloin on hän? Kuka minä olen? Kuinka voit sitä tietää jos en tiedä itsekään. Mahdollisuudet ovat loputtomat.

Kuvat: Maija Karisma
SHARE:

torstai 19. heinäkuuta 2018

Myrsky tulee


"Delia St.Claire I:n yhteinen harmonia löytyy lukuisten tyylien ja vaikutteiden joukosta. Tunnelmia lainataan popkulttuurista vuosisadan alun romantiikkaan, psykedeelisestä rockista jazziin, Suomen karun kauniista luonnosta vaihtoehtoisiin maailmoihin, aavikon dyyneiltä hienoihin pariisilaisiin kahviloihin."

Vetoava esittelyteksti tiivistämään jutun juju, riittävän epämääräinen että uteliaimmat uskaltaa paikalle. Ei kukaan tiedä mitä odottaa uudelta musiikilta. Siksi sitä vertaillaan siihen ja tuohon, se näyttää haisee ja maistuu vähänniinku tältä. Pureskellaan valmiiksi juuri sen verran että sylki liukastaa. Koukku veteen ja naarataan. Mikä on siis päivän kala? Tuore kala ei haise. Tää frakki kyl haisee vähän. Se on nähnyt maailmaa ja mennyt rikki sitä rakastellessa. Se on imenyt itseensä taiteen koko esanssin ja jonakin päivänä siitä voi puristaa pyhää öljyä. Happamankatkeraa nektaria joka tuoksuu hieltä, pitkiltä öiltä, viiniltä ja vanhalta nahalta. 


"Dēlīrō, ergo cogito, ergo sum"


Poikkean suoralta tieltä, siis ajattelen, siis olen. En ole varma kirjoitetaanko se noin, mutta latina näyttää kauniilta ja tekee kaikesta hienompaa. Ja onhan se täysin totta. Ettei tämä kuulosta miltään tai keneltäkään toiselta niin miksi valehdella. Uteliaisuus kenties tappoi kissan, mutta nautinto toi hänet takaisin. Niin se loru oikeasti menee. 

Haluan vain nähdä kaiken ja rakastua. Silmästä silmään. Palaa tuhantena liekkinä ja nousta savuna katonrajaan. Olet niin kaunis. Saat minut laulamaan. En voi uskoa että olet olemassa ja vaikka et olisikaan, meillä tulee aina olemaan tämä ilta. 



SHARE:

Hattu


Tavallaan tämä on kirppistelyä, mutta hatun tarina on tärkeämpi. Hattu löytyi tavalliselta pihakirppikseltä ja ostopäätös tuli huolimattoman tarkastelun jälkeen. Tällaista kipparinlakkia pidin joskus pienenä, niitä oli minulla useampia tai oikeastaan ne oli isän vanhoja. Hän oli lukenut annoksensa Corto Maltesea ja jättänyt nuoreen mieheen lähtemättömän vaikutuksen. Olin enemmän innostunut Vaahteramäen Eemelistä ja mielsin mössykän samanlaiseksi. Tämä on paluuta aikoihin kun ensimmäisen kerran löysin lempihattuni. 
SHARE:

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Teurastamo


En ymmärrä miksen ottanut enempää kuvia. Taisin olla niin hetkessä mukana että halusin tallentaa sen omin aistein. Olihan miljöö mitä hienoin ja hurmaavuudessaan olen tällaista paikkaa kaivannut tänne pohjoiseen. Kiva kun otit minut ja meidät tänne. Ruoka oli hyvää ja viini siihen sopivaa. Voin vain jakaa kuvan sijaan tuhat sanaa.


Yleensä olen mieltänyt itsemme johonkin hämärään nurkkaan sinne savun sekaan. Jotain enteilevää usvaa ja punaista spottivaloa maalaamaan varjot katonrajaan saakka. Matkustamaan tuonpuoleiseen ja takaisin. Sellaisin toivonpilkahduksin jota ei yleensä melankoliassa odottaisi, mutta kuullessaan sellaista aina kaivanneena. Eikä normaalisti haittaisi vaikka ulkona pauhaisi samaan aikaan kissat ja koirat taivaan täydeltä. Tällaisessa avarassa pihatunnelmassa se ei ole toivottavaa. Ihmiset haluavat juoda tuoppinsa taivasalla ilman että vesiraja nousee. En yleensä lähde säitä säätämään, mutta aina voi toivoa lujaa ja pyytää kauniisti. Joskus taivas kuulee ja vastaa, ole hyvä. 


Tämä yksilö joka ehtoon pääasiahenkilönäkin esiintyi on ympäröinyt itsensä ihastuttavilla ihmisillä.

Uskon sen liittyvän suoraan hänen menestykseensä. 

Otan tämän ajatuksen omakseni.


6.7. perjantaina oli Eino Leinon, runon ja suven päivä. 

SHARE:

torstai 5. heinäkuuta 2018

Taikasaappaat


Tee-se-itse taikasaappaat. Ohje on yksinkertainen.
  • Kaiva esiin lempimaiharisi ja huomaa että toinen pohja on lähestulkoon irti. Etsi käsiisi teollisuusliimaa ja laita puristukseen kuivumaan. 
  • Peitä maa edellisvuoden keikkajulisteella ja spreijaa tuore kerros kultamaalia ulkoilmassa. Ihastele kättesi työtä ja viimeistele kohdat jotka jäivät huomiotta.
  • Anna tyylipopojen kuivua rauhassa ennen niiden siirtämistä sisätiloihin. Tee pieni koeajo käyttöönottoa. Liiman ei ole tarkoitus kestää kuin keikkojen ajan, mutta pitoa sopii silti testata.

SHARE:

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Kirppistelyä pt.7


Päätin toteuttaa suunnitelmani päiväretkistä naapurikyliin. Sellaisia lyhyitä reissuja lounaalle ja takaisin. Olen tarvinnut paljon ystäviäni viime aikoina joten tällaiset maisemanvaihdot tekevät hyvää. Käymme syömässä jotain ja sitten tehdään löytöjä paikallisilla kirpputoreilla. Sellaista matalaenergistä toimintaa joka ei vaadi kuin pidempiä kävelyretkiä parhaille apajille. Etsin nimittäin jotain hyvin tietynlaista. 

Ruskea pitkä kesämekko

Olen astumassa ikiomaan aikakauteeni. Hyvin tyylitietoisena yksilönä olen kirjoittanut listan kaikesta huomioitavasta, se kattaa sävykartat kiharoiden tiheyteen. Minulla on myös viimeistelty teoria universumista joka vastaa kun sinne huudetaan. Haen sitä oikeaa jokaiselle keikalle. Mukavasti istuvaa mekkoa joka istuu vielä paremmin itse tilaisuuteen. En ole koskaan kannattanut ajatusta vetovoiman laista hetkellisten halujen toteuttajana, vaan luottamuksena sille että se oikea kävelee kohdalleni kunhan ymmärrän mennä sen luokse. Se on kirpputorien taian ydin. 
SHARE:

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Ketjureaktio

Lumipallona luokses vierin.

Aamiaiskone on itseironiaa tihkuva ketjureaktiolaite joka nautti poikkeuksellisen hyvän kahvikupillisen lähimarketin kassojen läheisyydessä. Hinta-laatusuhde oli mitä parhain. Euron verran isomman skaalan viemukanasi-pahvimukista. Se oli jopa niin kannattavaa että harkitsen huomisen reittejä sen kautta. Kone on käytännöllinen syvällisen sijaan. Lähimarketin miljöö ei sisällä romantiikkaa, mutta tietää miten kupillinen keitetään. Sellaista taitoa kuuluu tukea kuten taitoja kuuluisi. 

Viikonloppuna lauletaan ja miten se onkaan ihanaa. Niin hyvää että ahdistus tulee kylään sitä tasapainoittamaan. Pienen voiton huraa kestää ja sit huomaan, Jim Morrison kuoli tänään. Vaikkei toista ihmistä voi omistaa niin en tässä yhteydessä tiedä kummin päin se meneekään. Sellaisia kohtalon lankoja ja reittejä, ihan just vähän liikaa yhteistä. Että jostain nurkan takaa se taas kurkkaa ja minut merkkaa. Sul on duuni tääl sunki pitää koskettaa. 

Sun pitää juosta lujempaa kuin ne jotka sua hidastaa.

Mun tekee mieli sitä kupillista vaikka on jo valtavan myöhä. Vaikka väsyttää ja tekee mieli hetkeksi käpertyä. Ottaa sellainen meritähden mallinen asento siihen asti kunnes tapahtuu, etten vaan päätä tehdä viime hetkellä siitä kaikesta hiiltä. Sitten taas tajuunki, joku on ajatellu näin mua ennenki. Lepää nyt sinä ainakin. Joku päivä on minun vuoroni. 

"I see myself as an intelligent, sensitive human, with the soul of a clown which forces me to blow it at the most important moments" 
-Jim Morrison
SHARE:
© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig