keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

Kiitollisuus


Olen pudonnut laskuissa moneenko päiväkirjaan kirjoitan. Kannustimena heille joiden kirjoittaminen on estynyt sillä blokki on todellinen ja sen purkaminen ylitsepääsemätön. Löysin kerran avuksi neuvon että luopuu tyypillisestä tavastaan kirjoittaa ja siirtyy kokeilemaan muita tapoja. Voi myös vaihtaa maisemaa kunhan rikkoo entistä kaavaa. Jos on tottunut istumaan kannettava sylissä sängyssä, siirtää itsensä sulkakynän kanssa puistoon tai vaihtaa perinteiseen kirjoituskoneeseen, jos on niin onnekas että omistaa sellaisen jonka mustenauha ei ole täysin kuivunut.

Alkuun ainakin luopuu suurista tavoitteista ja sallii paljon lepoa. Ei kaiken kirjoittamisen tarvitse olla kertovaa kunhan totuttaa itseään tarttumaan lähimpään keinoon kun tulee jotain tallentamisen arvoista mieleen, joka on siis aivan kaikki mahdollinen. Siitä minä olin huolissani, että jos aloitan olen alituiseen kynä kädessä pakotettu kuluttamaan valtavasti muistikirjoja. Vaikka tämä juurikin on se mitä halutaan. Huoli omasta tuotteliaisuudestaan on erikoinen juttu. Se kyteytyy kysymykseen: Olenko minä sittenkin liikaa?


Kertoja on puhuja on esiintyjä johon huomio kohdistuu. Asia ja ilmaisutapa nostaa jalustalle jolla olen seissyt usein kuin kotonani. Osaan laskeutua siltä itsekin, mutta jotkut varmasti silkasta avuliaisuudesta ovat sen halunneet varmistaa. Ilmaisun tukahtumisen uhallakin se on ollut parempi vaihtoehto kuin antaa minulle enemmän aihetta ylpeyteen. Vaikka se olisi työllä saavutettua. Tämä kaikki ottaa henkeen heti kun vähänkään sille altistun. Olen aina ollut liikaa vaikka näkisin sen vaivan olla vähemmän. Vastasin alakoulussa kokeissa väärin että olisin lähempänä keskiarvoa enkä koskaan tehnyt kotitehtäviä. Voitin kirjoituskilpailuja samalla kun istuin jälki-istunnossa huolimattomuudesta äidinkielessä. Puhun rallienglantia etten vaikuttaisi pätevän liikaa aksentillani. Olen kantanut johtajan roolin käyttämättä titteliä ja tehnyt sovitun palkkiotta. 

Jotta olisin näkyvämpi edes itselleni rehellisempi, se tietää muille lievää epämukavuutta jota olen aina koittanut välttää. Toivonut turhaan huomaavaisuutta omaan tilaan ja hiljaistakin kunnioitusta tekemisiini. En ole halunnut tuoda liiaksi omaa kärsimystä esiin koska siitä joku muu saattaisi harmistua. Tämä on toistuva tarina joka on käynyt tylsäksi. Tiedän pitkäaikaissairaana lapsena kuinka paljon se aikuisiin sattuu ja minkälaisen tunnetaakan heihin langettaa omana itsenään, siksi niin hyväksi on oppinut vointiaan vähättelemään.


Monesti jäänyt sen äärelle miksi olen niin vaikea rakastaa vaikkei se pidä paikkansa. Se on jälki jostain hyvin kaukaa ja vakiintunut osa rakenteita joita sen uhrit parhaillaan purkaa. Moni siitä syystä tulee epämukavuutta kokemaan kun hyvinvointia lakataan kannattelemasta herkempien kustannuksella. Se on vastaan syvintä luontoani siirtää vastuuta mutten voi muuta. Tästä lähtien olen ottaja ja laulan merimiehet karille joiden kultahampailla koristaudun. Velvollisuuteni kuuluu harmonialle ja tasapainon nimeen minun on kipattava omasta maljastani ennen kuin uppoan yhtään syvemmälle. Muillakin on vuoronsa karaistua.

Välillä olen pimeys itse. Minusta tulee osa varjoja ja legendaa. Olen kuitenkin paljon työstänyt kuinka palata takaisin kun siellä asti käyn. Olen tehnyt siitä rutiinin, että aina aamuisin kun juon kahvini ja katson piirrettyjä, kirjoitan sivun täyteen lauseita kaikesta mistä olen sillä hetkellä kiitollisuudessa. Se on hyvä harjoitus kaikille vaikkei aikomuksena ole nostaa värähtelyitään. Sillä tavoin saatan lempeästi itseni omalle epämukavuusalueelleni joka on olla itseensä tyytyväinen. Tähän sateenkaarikantiseen kirjaan kirjoitan vain hyvistä asioista ja omista itsekkäistä haluista. Ehkäpä sillä suoristan ohjelmointiani laskemaan yksin vain omaksi edukseni ja niille jotka ovat tärkeimpiä. Jospa sen myötä kaikki menisi vähemmän päin helvettiä.

Täten ilmoitan etten ota vastaan kuin kehuja ja lahjuksia.

Olen sen arvoinen ja kaikki tiedämme sen.

SHARE:

tiistai 12. huhtikuuta 2022

Meikkiaskartelua


Meikkien suhteen olen tähän saakka ollut harkitseva. Pärjäsin vähällä ja sitten jokin puraisi. Olin uudenlaisen äärellä. Pientä purkkia ja koteloa alkoi viemään tilaa laatikosta. Tuntui etten enää saanut hankkimilleni tuotteille riittävästi käyttöä. Kokoelman laajuus tuntui viimein riittävän, mutta säilytys oli pulma johon tarvitsin ratkaisua.

Innostuin katsomaan pannuprojekti-ja depotting-videoita, eli tuotteiden määrätietoista loppuun kuluttamista ja meikkipannujen siirtämistä alkuperäispakkauksista vähemmän tilaa vieviin magneettipaletteihin. Tästä alkoi lukuiset illat muovinkäryssä kun irrottelin sytkärillä pannuja purkeistaan ja aloitin meikkitetriksen vanhoihin DVD-ja CD-koteloihin.  


SHARE:

sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Kiva lauantai


Saatoin ystävää bussipysäkille ja pysähdyin TriPlaamon liikkeessä linja-autoasemalla. Sen edessä seisoi maailman kaunein kirkkaanpunainen Tunturi joka kutsui luokseen. En tiedä kuinka juuri hän osui kohdalleni ja miksi siitä niin riemastuin, mutta hän ilmaantui elämääni oitis kun totesin etten enempää ala aikaani haaskata. Sain pyörät alle. Sovin haun seuraavalle päivälle ja iltasella putsasin oheistarviketta valmiuteen. Päätin sen jälkeen alkaa kuvailla päivääni jakaakseni kaikille millainen on minun kiva lauantai.


SHARE:
© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig