sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Kiva lauantai


Saatoin ystävää bussipysäkille ja pysähdyin TriPlaamon liikkeessä linja-autoasemalla. Sen edessä seisoi maailman kaunein kirkkaanpunainen Tunturi joka kutsui luokseen. En tiedä kuinka juuri hän osui kohdalleni ja miksi siitä niin riemastuin, mutta hän ilmaantui elämääni oitis kun totesin etten enempää ala aikaani haaskata. Sain pyörät alle. Sovin haun seuraavalle päivälle ja iltasella putsasin oheistarviketta valmiuteen. Päätin sen jälkeen alkaa kuvailla päivääni jakaakseni kaikille millainen on minun kiva lauantai.


Hän komeilee tiiliseinää vasten. Liikkeestä löytyi myös kori parilla eurolla. Tarakan postilaukku on löytö TexVexistä. Olen myös pohtinut peräkärryä. Odotan että riittävän tyylikäs ja edullinen sellainen osuu vastaan. Haluan vähentää tarvetta autokyydeille jos jotain isompaa tarvitsee kuljettaa kerralla kaupungin sisällä.

Nyt näin keväisin ja myöhemminkin pyörät lähtevät helposti väärien matkaan. Samalla kun hain omaani katosi yhden nuorison Jopo aseman edustalta. Hän oli jättänyt pyörän lukitsematta koska haki nopeasti kahvin, mutta sen minuutin sisällä se oli kadonnut. Itse pari pyörää vastaavasti menettäneenä olen alkanut pulttaa omani seiniin ja etenkin tämän kyseisen kohdalla tulen olemaan erityisen tarkka. Pariin erilaiseen lukkoon sijoittaminen on hyvä idea.


Äiti toi Viron tuliaisina viiniä ja banaanilikööriä Vapun viettoon ja vierasvaraksi. Juomat mahtui täydellisesti postilaukkuun. Tarakalle saa mustekalalla kiinni korin piknikkejä varten ja etukoriin jotain kevyttä kannettavaa kuten viltin.


Paikallista katutaidetta.


Pyöräilykypärien kanssa olen ollut hankala. Vasta kun tämä tietty malli tuli kirpputorilla vastaan aloin suhtautumaan niihin enemmän asusteena. Siivosin pinnalta kuluneita tarroja ja siitä tuli kuin uusi.


Postilaukku kesti lumimyrskyn. Sen saa helposti nostettua tarakalta, mutta vaatii vähän painoa sisäänsä ettei hypähdä irti kun ajaa jonkin töyssyisen yli. Oikein tyylikäs kädessä kannettava eikä välttämättä ensimmäisenä mielly pyörään kuuluvaksi kun sen kanssa kulkee yksinään.


Harjoittelin 60-luvun luomivärityylejä. Tietty suttuisuus kuuluu asiaan. Meikkejä matkittiin muotilehdistä suurpiirteisesti eivätkä tuotteet vastanneet samaa laatua kuin tänään. Mitä piirretymmän näköinen sen parempi. Oikeaoppinen työkalu olisi ne pienet luomivärivipat joita tuli pakkauksen mukana ja heitettiin roskiin hyödyttöminä. Minulla ei tietenkään niitä ole.


Asun yksin mutta katan silti pöydän. Näen vaivaa ruoan esillepanoon ja asetelmaan koska olen sen arvoinen. Oikeasti olen alkanut antaa enemmän arvoa yksinäisyydelleni ja nähdä enemmän vaivaa pieniin asioihin. Kuvassa ruisleivän päällä on keitetty kananmuna, tillisilliä ja marinoitua punasipulia. 

Olen ääripäät itse, puhelias introvertti jolle yksinolo on edellytys henkiselle hyvinvoinnille. Kuormitun valtavan helposti ja viimeisimpänä esimerkkinä olin epäkunnossa kokonaisen viikon yhden sosiaalisen illanvieton jälkeen. Se rajoittaa elämääni valtavasti mutten omista vaihtoehtoja. Usein toivon sen olevan toisin vaan en sille mahda mitään, ja pyrin siksi tekemään parhaani että eristäydyn arkeni juhlaan. Huomaan jokaisen episodin jälkeen ajelehtivani yhä syvemmälle oloihini, en koe sen olevan täysin huono asia.


Aloitin vihdoin katsomaan Batman Beyond-animaatiosarjaa. Lepakkomies on tunnetuin erityismielenkiinnonkohteeni. Sen vuoksi olen joutunut säännöstelemään sitä. On mukavaa kun aloittaa jotain kauan odotettua ja viihtyy sen parissa kuin innostunut lapsi.


Kissalla on hassu asento.


Sain tuliaisina myös kokeiluun pari kasvonaamiota. Kaupassa oli kaksi pussia hävikkinameja tarjoushintaan. Makea moka-karkkipussit on yleisin karkkiostokseni jos sellaisen päädyn tekemään. Hävikin välttäminen on oma taidemuotonsa josta en saa tarpeekseni.


Josta päästään tähän piparkakkuiseen juustokakkuun joka on kokonaan hävikkiaineksista koottu. Aikaisemmin ruoanlaitto oli vähemmän luovaa. Nykyään katson jääkaappiin ja kysyn "mitä näistä saa aikaiseksi", enkä ole vuosikausiin uhrannut ylimääräistä ajatusta sille "mitä minun tekisi mieli" josta häkellyn aina kuullessani sen sanottavan ääneen. Jotkut kuulemma kysyvät tätä itseltään joka päivä, kuinka raskasta.


Lauantai on saunapäivä. Laitan suht usein ennen shampoopesua hiuksiini öljyhoidon. Tykkään säästellä tyhjiä purkkeja ja annostelijoita omia sekoituksiani varten. Tähän olen monen öljyn lisäksi sekoittanut amla-jauhetta jonka käyttöön vasta tutustun. Tämä on yksi keinoistani ylläpitää pitkiä terveitä hiuksia joka on oikeasti monen käytännön tavan muodostamaa. Voin joskus kertoa niistä enemmän.


Pahviviini on ihan hyvää pyjama päällä.


Saunapäivä on kauneuspäivä. Minulla on ollut vuoden alusta lähtien määrätietoinen kosmetiikan kulutusoperaatio Taikalampussa-blogissani. Kauneudenhoito on jälleen yksi erityismielenkiinnonkohde. Olen hermostunut säätäjä ja tekemällä siitä harrastuksen lisäksi toisen luontoni, saan purettua ylimääräistä levottomuutta johonkin mikä hyödyttää minua pidemmällä aikavälillä. Totta puhuen hygieniastaan huolehtiminen on epäneurotyypillisenä haaste itsessään ja tämä on parasta mihin kykenen. Tekemällä siitä itselleni uskonnon.


Taloyhtiön saunatilat on varsin kiva.


Tässä tämänhetkisiä tuotteita tehokäytössä. Toivon saavani osan tyhjäksi kuukauden loppuun mennessä. Tahti on tolkuton, mutta nopeasti lähestyy kesäkin. Kaamoskausi on hyvää muumeiluaikaa ja ehdotonta itseensä panostamista. Kun astun auringonvaloon olen edellisvuotta hehkuvampi. Voin muutaman kuukauden ajan hellittää ja kirmailla kedoilla kunnes taas ryömin lepakkoluolaani puunaamaan itseäni seuraavaan kesään. Saunapäiviä varten suoritan rutiinin pitkällä kaavalla. Lämpö tehostaa monia käsittelyitä. 

Tapoihini kuuluu heittää alkuun aivan helvetilliset löylyt ja hikoilla kärsimys ulos. Niitä harvoja hetkiä kun en ajattele yhtään mitään kun olen syvintä kohtaa pätsiä. Laahustan saunan jälkeen takaisin yksiööni ja valmistin itselleni paistettua kanaa itsetehdyllä bbq-kastikkeella, couscous-leipäjuusto salaattia jonka päälle laitoin marinoitua punasipulia. Ruokakuvasta tuli niin ruma etten kehtaa julkaista. Jälkiruuaksi juustokakkua ja kofeiiniton kahvi banaaniliköörillä. Yksi jakso Batmania ja nukkumaan. 

Minut kutsuttiin seuraavana päivänä kuuntelemaan kaverin uutta bossanova-bändiä ja haluan esitellä kaikille uutta hienoa pyörääni! Sellainen oli minun kiva lauantai.

SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig