tiistai 28. toukokuuta 2019

Kesäpyörä pt.2

+
Kesäpyörä kaikessa loistossaan parin viikon takaisella Kalliomäen pihakirppiskierroksella.
SHARE:

tiistai 14. toukokuuta 2019

Kesäpyörä


Kesäfillarin kasaus piirustuspöydältä olevaiseksi koitti äitienpäivänä. Vanha traktorihalli muuntui työpajaksi jossa esivalmistelujen ja aikansa kypsyttelyn jälkeen vaaleanpunainen visio vihdoin toteutui. Siitä tuli kamalan ihana.
SHARE:

torstai 9. toukokuuta 2019

Kirppistelyä pt.11


Täydellisen farkkutakin löytyminen ei jää vain siihen. Juuri oikealla tavalla stressaantunut ja täydellisesti liian iso, tän aarteen kohdalla ysärijumalat ovat olleet suopeita. Tän takin matka on vasta alussa. Se löysi omistajan jonka kanssa ratsastaa aamunkoittoon. Hänen ympärilleen minä kesäni rakennan tästä lähtien. Hetkeä myöhemmin toiselta kirppikseltä löytynyt kaulapanta kameekorulla teki minusta uskojan.
SHARE:

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Neljän askeleen blues

After being agonized long enough by this wretched tooth. I really started worrying if i'll ever ramble again. A week passed and the painkillers had stop working a while back. "This isn't a film noir!" I proclaimed. "It's just you, bored and talking to yourself again". I nodded. Something had to be done. I pressed record and the little red light blinked. You know, it's a very fine line between here and there.

Rakentavan häpeän oppitunnit. En ole kyennyt toistamaan nauhoitetta yli viiteen vuoteen. Kuvittelin itseni silloin rappionsa pohjalla olevaksi etsiväksi jonka alituinen sisäinen monologi romantisoi pahimmankin hammassäryn. Muistan sen jakson ja ihmettelen vieläkin mistä löysin sisäisen voiman jaksaa kunnes sain vahvempia lääkkeitä. Pidättelin itkua kunnes viimein kodeiini alkoi puremaan. Kipu häipyi ja kahden viikon tuskan jälkeen nousin lentoon. Kaikki tuntui kevyemmältä. Näin edessäni oranssikaapuisia ihmisiä laulamassa ja tanssimassa Kolmen sepän patsaan edustalla. Vasta tuskan hälvetessä ymmärsin, kevät oli saapunut ja tanssimaan tänne on tultu! Hyppäsin kollektiiviin mukaan ja kannustin ujostelevia munkkeja ottamaan käsistäni kiinni ja pyörimään vinhaan ympyrää kunnes alkoi huimaamaan liikaa tai ote lipesi. Saatoin vaikuttaa täydelliseltä sekopäältä heidänkin mielestä, mutta siinä taustalla oli syvä juurtunut logiikka ja ilmaisuntarve. Viisaudenhampaani oli ollut kivualiaasti tulehtunut viikkotolkulla ja elin sen ajan rajatilassa. En ollut täällä enkä ollut siellä, olin vain keskellä kipua josta oli tullut todellisuuteni. Kun se verho viimein nousi, koin hetken niin syvää onnea jota voimisti oranssikaapujen julkean avoin keväänjulistus. 

Nauhoite näiden vuosien jälkeen sisältää yhä olennaisen. Kehitys laulajana, lausunnassa ja erityisesti improvisaatiossa on kasvanut eksponentiaalisesti. Kanavoin silloin mielestäni kosmisia totuuksia sanelukoneeseen vaikka vain itselleni muistiin. Allekirjoitan mitä silloin sain talteen haparoinnistaan huolimatta. Hyvin tehty lintuseni.

Jälkihäpeän määrä on tosiaan mittaamaton, mutta ei se ole niin vakavaa.
  

Blues pähkinänkuoressa
  1. Ajattele jotain mikä saa sinut hymyilemään tai itkemään.
  2. Mokailu on todennäköistä, silloin pitää vain keksiä jotain ja jatkaa.
  3. Välillä täytyy hyväksyä että kyseessä ei ole blues.
  4. Ja tärkeimpänä, pidä hauskaa kurjuudessasi.
SHARE:

maanantai 6. toukokuuta 2019

Puuterirasia


Löysin tämän puuterirasian vuosia sitten, sen kansi oli pahasti pinttynyt eikä kuvioinnista saanut juuri selvää. Kauneusrutiinini alkuvaiheissa käytin runsaasti kookosöljyä vartalolla. Täytin puuterirasian perunajauhoilla ja öljyämisen jälkeen puuteroin itseni mattaiseksi. Tuoksuin kuulema suurelta kaurakeksiltä. Myöhemmin opin hillitsemään ja puuteroinnin askel jäi tarpeettomaksi, mutta ajatuksena oli kenties saada sisällytettyä kaunis rasia osaksi rutiinia ennemmin kuin sen käytännöllisyys. 


Se kiersi aikansa muuttolaatikosta toiseen. Sommittelin sen aina osaksi kauneuspöytää, mutta sen todellinen tarkoitus jäi huomiotta. Erään kerran sain mieleeni yrittää vaaleentaa pinttynyttä kantta C-vitamiiniliuoksella ja monen illan liuottamisen jälkeen sen herkkä kuviointi alkoi erottumaan. Jatkoin sitä kunnes värjäymien alta paljastui riippumatolla lepäilevä neito. Tunnistin oitis itseni. 


Jäin miettimään miten saisin herkästä esineestä kaikkensa irti ja kehitin mielessäni reseptin. Tämä ensiyritelmäni onnistui odotusten mukaisesti, mutta vaatisin silti jatkokehittelyä. Suhteiden parempaa määrittelyä kuin mitä silmämääräisesti arvioin. Komponentit pysyisivät kuitenkin samoina ja kukin löytänee raaka-aineet omista kaapeistaan. Muutamalla ekstrasilauksella ja niiden variaatioilla siitä saa helposti omannäköisensä ihanan turhan ylellisyyden.


Resepti löytyy alta
SHARE:
© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig