Kertun kesänhautajaiset 29.9.2018
sunnuntai 30. syyskuuta 2018
Rehtilä
Tunnisteet:
Delia St.Claire I,
jokioinen,
keikka,
Kertun kesänhautajaiset 2018,
musiikki,
Rehtilä
keskiviikko 26. syyskuuta 2018
Kynsilakkapeli
Nurkkiin kertyy jatkuvasti sellaista jännää sievää tavaraa, kuten hienokantisia palapelejä joiden esillelaitossa taistelen. Haluan kaiken turhan ja turhamaisen löytävän tarkoituksensa. Toimiva koti koostuu kaikenkokoisista laatikoista, rasioista ja purkeista. Itse palapelit olen kasannut ja liimannut vankalle pohjalle. Ripustan ne seinälle tai jätän nojaamaan aihealueensa alttarille.
Kesäisimmät kynsilakkani laitoin tietenkin Barbien omaan laatikkoon. Pyysin kavereilta heidän ylimääräisiä inhokkilakkojaan jotta ne eivät turhaan heillä seisoisi. Vien kelpaamattomat kierrätystorille josta hankin myös usein täydennystä. Ihmisillä tuntuu löytyvän kynsilakkoja vaikka eivät sellaista käyttäisi. Trendivärit kulkevat myös sykleissä. Suosikkini on puuterisen vaaleanpunainen metallilakka ysäriltä jota käytin paljon nuorempana. Tänään se on kuuminta paskaa.
Tokan luokan pikkujouluissa salapukkilahjana saatu kimmeltävä Batman-palapeli on todellinen aarre. Se on pysynyt mukanani koko tämän ajan ja vaalin sitä. Laitoin tummimmat syyskauden värit ja kimallelakat samaan laatikkoon. Nyt tulee taas niiden vuoro. Jahka kynnet hieman kasvavat aion nähdä vaivaa lisätä värin päälle glitteriä. Katselen jo tuota sähkönsinistä sillä silmällä.
Jos saan lakkakokoelmani pidettyä näiden kahden laatikon verran olen aika taitava.
Säilyttää vain ehdottomimmat lempparit siinä salaisuus.
maanantai 24. syyskuuta 2018
Kotikolon lahjoja
Äiti oli löytänyt kirpputorilta 18 pientä prinsessakruunua, "eipä ne kalliiksi tullut. Montako haluat?"
Nyt voin vihdoin viettää prinsessajuhliani. Ei tarvitse askarrella vessapaperirullista ja kultamaalista kaikille kruunuja kun voin lainata jokaiselle oman sydämellisen. Äiti tarjosi myös kapeaa mustaa rasiaa ihastuttavalla sisäkannella. "En tiedä mihin sitä on voitu käyttää, ehkä kyniä varten."
Olen päivän mittaan miettinyt mitä siihen säilöisin. Ehkä sen pienen erän koristeellisia hiuspinnejä ja muita tukkakoristeita jotka ovat lähinnä kertyneet kauneuspöydän laatikostoon. Löydän sille sopivaa käyttöä. Yksikään sievä rasia ei jää ilman tarkoitusta.
Sain myös kassillisen erikokoisia pitsiliinoja, "voit toki laittaa niitä minne haluat. Ajattelin niitä vain sopiviksi keittiöräteiksi. Ne voi sitten pestä. Nämä isommat voit laittaa roikkumaan kaapin alle käsiä varten. Eiks ois hyvä?"
Tein juuri niin. Tämä kirppistelijöiden talous kultivoi mielikuvitusta.
Jos muutaman säilytän ihan vain sellaiseksi.
"Tässä ennenku unohdan, kuusenkerkkäsiirappia."
Olen keittänyt tänään jo kahdesti ison kupin inkivääri-sitruunateetä jonka kupin pohjalle olen kaatanut ruokalusikallisen kotitekoista siirappia. "Teit semmosen flunssantappojuoman sit."
Säilöttyä kesäkurpitsaa sen ollessa sesongissa, hävikkisämpylää ja kahvin pohjalle jääpalaksi pakastettua kermaa joka olisi mennyt muutoin vanhaksi. "Se erottuu vähän sellaiseksi rasvaiseksi."
Pienistä puroista kasvaa suuri virta.
sunnuntai 23. syyskuuta 2018
perjantai 21. syyskuuta 2018
Maija Poppanen
"Tuo Poppasen Maija luulee tietävänsä kaiken. Kuka sekin on muka olevansa. Päivänvarjot oli muodissa vuonna hansikaspihdit. Menisi siitä muualle hurskastelemaan kuin mikäkin Maija Poppanainen. Katsellaan sitä sivusilmällä niin eiköhän sekin ymmärrä. Nauretaan ja osoitellaan epähuomiossa sen suuntaan. Turhaan se sitä korjaa mikä ei ole rikki, luulisi omistavan parempaakin tekemistä. Kuin tulla tänne olemaan välittämättä meistä ja pitämään hauskaa kuin kukaan ei katsoisi."
Tällaisena suurena ja pelkoa herättävänä hyperkosmisena entiteettinä voi arki tuntua välillä raskaalta. Teen kuitenkin parhaani ja lakkasin kynteni. Elämä on taas hallinnassa. Laulan huomisen juhlallisuuksissa. Viisikymppiset. Kevyttä taustamusiikkia. Puen ylleni nuorekasta ja eleganttia, ehkä jätän hiukseni auki. En halua olla liikaa huomion keskipisteenä, enemmänkin soiva asetelma. Pidän siitäkin roolista. Pidän rooleista.
Päivä kerrallaan otan kiitoksella vastaan sen minkä olen kylvänyt.
Tunnen oloni kauniiksi.
lauantai 15. syyskuuta 2018
Kirppistelyä pt.9
Hiusklipsi nutturaverkolla |
Solukon syöpäyhdistyksen kirpputorilla on kaikki puoleen hintaan. Viimeaikoina olen yrittänyt hankkia yhden asukokonaisuuden kerrallaan. Telineestä löytyi lähes uusi fiftari henkinen korkeavyötäröinen kynähame napeilla ja olkaimilla. Yhteen aikaan se olisi ollut löytö. Vaikka se oli sopiva, en tunnistanut tyyliä enää omakseni ja pelkäsin sen jäävän tyystin käyttämättä. Päätin, että jos se jää vaivaamaan minua viikonlopun yli voin aina mennä takaisin. Joskus olennaisinta on mitä jättää ostamatta. Vaikka se olisi hieno ja hyvä ja jonkun elämänvaiheen mukainen, vaatteen pitää silti puhutella minua juuri sillä hetkellä kuin olen.
Helmallinen paita |
Yksinkertainen on kaunista ja olen viimein hyväksynyt mukavuudenhaluisuuteni. Jos haluan pukeutua hieman tyylikkäämmin joudun panostamaan vaatekappaleisiin jotka voin unohtaa ylleni. Olen kovin tarkka siitä ja hyvännäköisyyden ei pitäisi sulkea mukavuutta pois. Yves Sain Laurentin filosofian mukaan; tyylikäs nainen on mukavasti itsensä kanssa. Eikä kukaan pakota tänä päivänä ylle vaatteita joita ei halua pukea, siksi lempivaate kuluu kelvottomaksi ensimmäisenä. Trendeihin ja muotiin olen kasvattanut vuoren kokoisen itsehillinnän. Varattomuus auttaa asiaan.
Sievät kengät |
Selasin kirjaston ompeluhyllyä. Löysin virkkausoppaita ja hamereseptejä. Pienen opettelun ja vaivan päässä loistaisi unelmien vaatekaappi. Kierrätyskangasta on maailma täynnä. Oman tyylinsä rakentaminen alkaa loputtomista listoista suosikkiasioistaan. Ehkä näin syksyn kunniaksi päätän ettei ole kuin aikaa. Suljen päätteiden loputtoman sisältövirtauksen ja lähden kehittämään jotain kestävämpää. Siinä sisällä pielee pieni ripaus elämän tarkoitusta. Ainakin miksikä olen omakseni sisäistänyt. Siitä lisää jatkossa.
Musta mekko |
Tarvitsen pätevän kuvausseinän. Mustan mekon yksityiskohdat eivät tule nykyisellä esiin. Kellohelma ja liivimäinen yläosa. Se oli rakkautta ensisilmällä. Jos vaate ei herätä niitä tunteita silloin ei edes kannata. Viikon päästä on syntymäpäiväkeikka ja kasasin tämän kokonaisuuden hieman sillä mielellä. Nämä ynnäten saa yhtäaikaa arvokasta ja leikkisää. Täysin itseni näköisen siis.
perjantai 14. syyskuuta 2018
Meditaatiopaikka
Tuhovoimainen lapsellisuus ja sen kauaskantoiset vaikutukset. Minä niitä susiani ruokin ja laitan häkkiin tappelemaan keskenään. Niin uljaita olentoja jotka ansaitsevat joka verran parempaa. Nokturnaalisia sieluneläimiä joiden maailmaan hakeudun päiväunien aikana. Näen usein toisesta silmästä sokeutetun haasteista kärsineen ja voitokkaan naaraan joka johti, taisteli ja rakasti. Enkä edes kuulu niihin jotka ajattelevat käyneensä täällä joskus aikaisemmin.
Ihan parivuotiaana kun ymmärsin ensimmäistä kertaa ajattelevani äkkäsin, että nyt jos milloin olisi hyvä muistaa miltä kaikki näytti juuri ennen kuin saavuin. Yritin ja yritin. Näin pelkkää mustaa ja jouduin hyväksymään ettei tämä elämien syklisyys ole osunut kohdalleni. Olen ihan uusi ja tämä elo on kaikin näkymin minun ainoani. Ei siitä nyt niin kauan aikaa ollut kun synnyin eikä tästä myöhempänä tee sen varmempaa johtopäätöstä. Ennen ei ollut mitään. Ainakaan kohdallani.
Sitten kerran omituisena lapsena luonnonhistoriallisessa museossa näin suuren täytetyn suden. Se oli ammuttu ja laitettu esille. Kun lähdin pois sen hahmo seurasi perässäni. Annoin tälle nimeksi Julia ja kaikkea mitä pelkäsin hän repi sen minusta ohuena siluettina ulos. Raastaen sen silpuksi kaikkien edessä. Eräänkin kerran kun oli vuoroni soittaa pianoa isossa salissa, sätkyilevä jännitykseni hajosi sen hampaissa kuin paperihiutale. Eikä sitä kukaan muu nähnyt. Enkä siitä sanonut kenellekään.
Sitten yhden kerran hän lähti pois.
En muista käskinkö.
Ja nyt viime vuosina. Olen palvonut kuuta, laulanut ihmissusista ja ulvonut haikeasti kitaran ylle. Olen miettinyt tätäkin uusiksi.
keskiviikko 12. syyskuuta 2018
Lämpöisiä
Äiti toi syksyn varalle lämpöisiä. Minulta on kaikki villasukat loppu ja noita kankaisia nenäliinoja voisin opetella käyttämään. Syksy on tulisten keittojen ja muhennosten aikaa. Kaupasta löytyi tummaa suklaata alennuksella ja täydensin teevalikoimaa. Energisoin itseäni rutiinilla, säännöllisillä hyvillä tavoilla ja luopumalla haluista. Sateisen tapetin edessä vajoan horrokseen.
Kiitos.
tiistai 11. syyskuuta 2018
Nature boy
Tankkaan itseni täyteen teetä kuunnellen 80-luvun parhaita ja mietin tälle otsikkoa sitten myöhemmin. Päätin saattaa projektin täyteen ja annoin itselleni luvan aloittaa alusta. En ole koskaan kokenut että minua otettaisiin kauhean vakavasti ja se on jäänne niiltä ajoilta kun se on jopa ollut ansaittua. Muutoksen myötä kaikki se on karistettava ja kuinka vaativa työ se on ollutkaan. Jo pelkästään harmaan läpi näkeminen. Kohti kuunvaloa ja sen ylittämisestä puhumattakaan. Tilanne on kuitenkin selkeimmillään mitä se on koskaan ollut. Niitän sen, jauhan, leivon ja syön koko pullan itse.
Katsoin lyhyen luennon siitä miltä näyttäisi jos neliulotteinen esine kulkisi oman ulottuvuutemme läpi. Se demonstroitiin piirtämällä ensin paperille kaksiulotteinen vastine tilanteesta ja vertailemalla miltä näyttäisi jos kolmiulotteinen esine kuljetettaisiin ensin sen läpi. Tikku-ukot jäisivät ihmettelemään kuinka meidän näkökulmasta pyöreä pallo kulkisi sulavasti kaksiulotteisen kentän läpi, mutta heidän näkökulmasta se näyttäisi kaksiulotteiselta ympyrältä joka vain kasvaisi ja kutistuisi pallon läpileikkauksen mukaan. Joten oletettaen neliulotteisen pallon kulkiessa ulottuvuutemme läpi rajoittunut havaintokykymme näkisi vain tyhjästä kasvavan ja kutistuvan kolmiulotteisen pallon. Mutta se ei ollut mielenkiintoisin asia.
Kolmiulotteisena olentona voimme luoda kaksiulotteisista asioista niiden täydellisiä peilikuvia joten yhtälailla neliulotteinen olento voisi tehdä vastaavan meille. Se taas demonstroitiin siten, että pahvista leikattu monimutkainen kuvio lepäsi paperiarkilla ja pystyi liikkumaan ulottuvuudessaan vain kahteen suuntaan. Sen sijaan me pystyimme tarkastelemaan sitä ulkopuolelta ja lisäämään sille yhden suunnan lisää nostamalla muotoon leikattu pahvi ilmaan ja kääntämällä sen ympäri muuttaen sen täydelliseksi peilikuvakseen.
Epäilen että jotain tämän suuntaista on tapahtunut minulle.
Epäilen että jotain tämän suuntaista on tapahtunut minulle.
Ja tietenkin, voisin tehdä suuria johtopäätöksiä ja edetä niiden pohjalta seuraavaan arvoitukseen. Kaikki tämä on vallan kiinnostavaa vaan olisinko yhtään viisaampi. Kaikkien näiden oivallusten keskellä saan toki nautintoa sisälläni syttyvistä lampuista, mutta kaipaan todellisuudessa jotain aivan muuta. Että tämä luinen marionetti saisi vihdoin olla ihan oikea poika. Rakastaa ja olla rakastettu. Vitut kaikesta muusta.
sunnuntai 9. syyskuuta 2018
perjantai 7. syyskuuta 2018
Tracon 2018
Tunnisteet:
Anime,
Delia St.Claire I,
keikka,
musiikki,
Olympiakortteli,
Roolipelit,
Show,
Tampere,
Tracon
keskiviikko 5. syyskuuta 2018
Lopun aikoja
Loppu viittaa alkuihin ja suuri tietämättömyys valtaa itseni. Olen toiveikas ja täydellisen pihalla. Nyt olisi syytä paljastaa että kaikki on ollu vain hyvää arvausta. Erittäin hyvää ja sivistynyttä arvausta, mutta räjähdysherkkää kutakuinkin. Se on vain muiden pääteltävissä. Onko tässä yliluonnolliset voimat pauhanneet mielikseen vai onko loogisempaa että sivistyneen arvauksen takana onkin vain ajattelija. Sellainen joka tykkää kukista ja vaaleanpunaisesta.
Kolmen päivän rundi söi kaikki voimani. Meininki oli menestys ja tekisi mieli kehua juttua vuolaammin, mutta fokus on nyt toisaalla. Meitsi tulee ihan just seinän läpi eikä sille voi kukaan mitään. Sitten mä otan kainaloon oman beibin ja elän elämäni onnellisena loppuun saakka. Oon kirjoittanut stooria jo monta tuntia putkeen ja sydän hakkaa oudosti. Lupaan olla reilumpi jatkossa. Tää on ollu ihan absurdin typerää ollakseen niin sivistynyttä.
Kysykää multa suoraan vastaan niihin toki. Ei ole aihetta jota ei voisi sivuta, mutta jos olen tietämätön niin paljastan senkin. En ole väittänyt lukevani mitään muuta kuin sarjakuvia.
Tuntuu että hattu tippuu kohta.
Tuntuu että happi loppuu kohta.
sunnuntai 2. syyskuuta 2018
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
©
Aamiaiskone . All rights reserved.