sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Tuulikello

Maailmanlopun jälkeinen tyttö soittaa rikkinäisellä kitaralla. 

Näin tuulikellolla leikkivän koiran joka lauloi ihmiselleen kauniisti. Hän oli ymmärtänyt luovuuden ytimen jonka itse unohdin. Olen itkenyt viikkoja ja luullut tietäväni miksi on paha olo, sen on pakko johtua siitä ettei minua kukaan ota vakavasti. Olen vitsi enkä osaa tehdä kunnon kuperkeikkoja. En kuulu kerhoon enkä tule koskaan kuulumaan, siihen rinkiin on asiaa vain jos kutsutaan. 

Asia on kuitenkin täysin muu enkä kaipaa lohduttajaa. Tai kutsua leikkiin jonka osaa ihan itsekin. Haluan olla kuin tuulikellokoira ja ulvoa helinän päälle. Matalan kynnyksen luomista ja intoa saada aikaiseksi edes jotain keskeneräistä. Tämä asioiden loppuunvieminen vie minut aina maailman reunan yli. Joten riittää. Ihan sama. En osaa soittaa kitaraa, mutta siitä tuli silti parempi tuuli.

SHARE:
© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig