keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Sésame, ouvre-toi

Näin viime yönä että ostin oman unelmataloni 400 000 euron hintaan. maksu tapahtui suoralla tilisiirrolla ja maksoi niinkin paljon johtuen ihanteellisesta sijainnista. Talo itsessään oli idyllinen vaaleanpunainen puutalo isolla pihalla ja potentiaalia vaikuttavalle englantilaistyyliselle puutarhalle täynnä ruusuja. Aloin suunnittelemaan oitis kutsuja.

Unen merkitys nopealla haulla tuli suurella skaalalla. Se saattoi viitata suuriin muutoksiin ja mikäli talonhankinta oli iloinen tapahtuma niin se kertoi tulevasta taloudellisesta tasapainosta. Se myös saattoi viitata unennäkijän kuolemaan. Itse tulkitsin, että näin pelkojeni sijaan unta haaveistani. Kaupankäynti oli sujuvaa ja kaikki tarpeellinen löytyi huushollista ennalta ja sisustusta myöten tuntui että olin kotonani. Talo oli kuitenkin suurehko yksinäiselle ihmiselle ja siinä vilahti ajatus perheestä jolla täyttää tila. Unesta huokui kaipuu tasapainoiseen arkeen ja hyvin tavalliseen elämään jossa vaalittiin yhteisiä perinteitä. Ehkä näin oman taivaani.

Ihmiset ovat kiitelleet Janin ja minun duettoa, se on saanut eniten kuuluvuutta kuin mikään aiempi julkaisuni ja sainkin nauttia sen ensi-illasta ilman minkäänlaista stressiä siihen liittyen. Se tuntui olevan erityisen tarpeellista. Vaikka panostukseni kappaleeseen oli vähin mahdollinen, on tuntunut hyvältä odottaa jotain tulevaksi omalla nimellä ja kasvoilla. Musiikkivideo kursittiin etänä kasaan lyhyessä ajassa ja siitä tuli herttaisempi kuin olisin osannut odottaa. Ehkä juurikin stressin vähyys aiheuttaa tunteen oman osallistumisen puutteellisuudesta. Se sujui ilman että vuodatin yhtäkään talvista kylmää kyyneltä.

Lempeä askellus itseensä. Ilman naamiota. Vaarallisempana kuin koskaan.

Tältä kummalta vuodelta on jäänyt käteen ainakin yksi hyvä musiikkiin liittyvä kokemus ja muisto. Ikävöin keikkalavoja etten sanotuksi saa, mutta tuntuu myös kuin jäisi jotain omaa itselleenkin. Että saattaisin ehtiä kirjoittamaan tarinoita tai piirtämään kuvia. Tekemään jonkun niistä resepteistä joita olen huolellisesti tallentanut syrjään. Omistaa enemmän hyviä tukkapäiviä kuin koskaan aiemmin. Käydä treffeillä. 

Haluaisin sellaisen perinteisen sinisen vihkon. Kirjoittaisin sen täyteen hienoja lauseita ja ilkeitä runoja. Muistan kun meille jaettiin ala-asteella pienet siniset ruutuvihot, luokanopettajamme kirjoitti ensitöikseen kanteen "reissuvihko" minulle ja muutamalle muulle. Myöhemmin selvisi että muiden oppilaiden kannessa luki "läksyvihko" ja omani oli nimetty ennalta kaikkia tulevia huomautuksia varten joihin tarvitsisin huoltajan allekirjoituksen. Se tuntui tuomiolta ennen ainuttakaan rikosta. 

Aukean sana kerrallaan kohti parempaa.
 

SHARE:

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Kirppistelyä pt.12


Kaupunkiin aukesi uusi kirpputori nimeltä Vorssan Likka jonka virallinen avajaispäivä oli 3.10. lauantaina. Ahkerana kirppistelijänä tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun itse olen varannut myyntipöydän, avajaistarjous oli liian hyvä ohitettavaksi joten kaverin kanssa päätettiin ottaa oma pöytä kuukaudeksi. Tiesin kuitenkin ennalta että paatuneena löytöjen etsijänä todennäköisesti haalin samalla mitalla tavaraa takaisin kuin mistä luovun. Olin oikeassa.

Lauantaiaamuna uuden kirpputorin eteen alkoi ennen aukeamista muodostumaan jonoa. Innokasta väkeä kerääntyi ovien taakse kuin kauan odotettuna ensi-iltana. Kun ovet lopulta aukesivat nappasin talteen parhaat löydöt joita olen hetkeen tehnyt. Maatuskakolmoset eivät ole settinä kenties täydellinen, mutta ideoin niistä itselleni säilytysrasioita joten näin on oikeastaan parempi.


Hattulaatikkoa olen etsinyt jo pitkään. Tällainen matkaversio tarttui mukaani enkä voisi olla siihen tyytyväisempi. Kunto on hyvä ja saan siinä säilytettyä uhkaavasti kasvavaa hattukokoelmaani, mutta myös tarvittaessa saan siihen jemmattua esiintymisasun tarpeistoineen keikkareissuille mukaan. Pidän silmäni yhä auki kauniille toistensa päälle pinottaville hatturasioille, mutta ne tuntuvat olevan kiven alla. Tämä kuitenkin yhdistää ulkonäön ja käytännöllisyyden joten ehdottomasti löytöreissun paras.


Ihailen syksyisin kaikkea noitamasta ja sisäinen vintagetätini tulee esiin. Kengät tuntuivat erityisen hyviltä jalassa ja niillä viimeistelee kotiopettajarluukin viittoineen päivineen.


Perinteinen savipata eli römertopf on ollut hakusessa siitä lähtien kun sellainen napattiin silmieni edestä. Olen innostunut erilaisista pataruuista ja tekee mieli nostalgioida mummon vanhojen reseptien parissa. Siihen mahtuu vaikka kokonainen broileri. Olisiko mautonta viettää tänä vuonna Kiitospäivää suomalaisittain? Tai siis tuskinpa se mautonta tulisi olemaan.


Venytetyillä korvilla ei erityisemmin tavallisia korviksia kanneta. Olen kuitenkin keksinyt pätevän ratkaisun jolla saan pidettyä korvakoruja kunhan niissä on riittävän suuri ornamentti peittämään korvannipukan kokonaan. Koska en venytyksistäni halua koskaan luopua, se on hyvä kompromissi kun halajan jotain perinteisempää korvista asusteeksi. Teen tekniikasta joku päivä kokonaan oman päivityksen koska tiedän etten ole ainoa joka on sellaista etsinyt. 

━━━━━━༻❁༺━━━━━━

Vorssan Likka on toivottu uutuus kaupungin kirpputoreihin ja paikan koko fiilis oli valoisa ja kutsuva. Ehdottomasti jokaisen kannattaa se tsekata ja tukea uutta yrittäjää näinä poikkeuksellisina aikoina. Mukavaa kun alueelle tulee uutta eloa ja kun Likka saa lupaamansa kahvion kunnolla pystyyn näen hyvin viettäväni siellä aikaa useinkin. 

Nautitaan kaikki kauniista syksystä!

SHARE:
© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig