Täällä landerockin obskyyreissa maisemissa on fiilisten kuvailu loppunut lyhyeen. "It is what it is" on vastaus siihen kun kysytään mitä genreä jengi edustaa. Toi tähti tuolla, toi puu tossa, sen nauru silloin.
On aika maadoittaa. Nurmikko ei ole vielä valmis asteltavaksi mut outolintu odottaa tilaisuuttaan kärsivällisenä ylemmiltä näköaloilta. Eivät olleet pirulauta ripustaneet keinujakaan vielä vaikka vuosi sitten tänä tarkkana päivänä join ensimmäisen pullon viiniä ulkoilmassa. En muista mitä laitoin sen kunniaksi soimaan, mutta olin maalannut kasvoille shamaanin rauhannaamion. Kolme pitkää mustaa eyeliner kyyneltä valui alaluomelta leuan alle. Nyt istun puistopaviljongilla ja toivon kohtaavani ensimmäiset leskenlehdet. Kirjoitan koska kyllästyttää.
Friikkilapsen päiväkirjan ensimmäinen luku.
En ole kukaan enkä kenenkään.
En ole kukaan enkä kenenkään.