sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Työhuone pt.2


Tekemistä on riittänyt. Palasin takaisin työelämään, pystyttänyt työhuonetta, saanut oikean lääkityksen ja särkenyt sydämeni. Pysynyt terveenä ja homma hallussa. Oon pitänyt omastani kiinni.


Olen niin onnellinen että sain palata työväentalolle, oma työhuone ollut pitkään haaveissa ja nyt se on vihdoin ottanut muotonsa. Se on ihanan upea ja potentiaali suunnaton. Tää tunne että menee eteenpäin on vailla vertaista. Fiilis on kevyempi kuin aikoihin ja tuntuu tulleensa takaisin kotiin.


Mun vaatekokoelma alkaa pursuamaan yli, työhuone on osaksi ulkoistettu vaatekaappi. Rekissä roikkuu kaikkein potentiaalisimmat keikkakuteet ja vintageaarteet. 


Kaikelle löytyy hiljalleen oma paikkansa. Oon päässyt toteutaan itseäni sisustuksessa ja valikoinut tyystin erilaisen estetiikan mitä himassa. Haalistunutta vihreää, viininpunaista, mustaa, puuta ja ruskean eri sävyjä. Jotain klassisempaa joka sopii paremmin rakennuksen ja tilan henkeen. Haluan työhuoneelle selkeästi oman identiteetin. Kun astun sisään kaikki on esillä ja ulottuvilla. 


Kodikkuus ja vieraanvaraisuus on mulle valtavan tärkeää. Olohuoneen ja treeniksen välimaastosta.


Erityisen rakastunut olen ikkunalautaani. Voin piiloutua verhojen taakse ja kirjoitella rauhassa. Olen rakennellut siitä pientä lämmintä nurkkausta jossa istua ja seurailla ikkunoiden väliin kuolevia kärpäsiä.


Vihdoin pääsen pystyttämään kuvausnurkkani. Voin perustaa halutessani vaikka oman varjoteatterin. Valkokankaan bongasin eurolla Tammelan kirppiskierroksella ja saa seistä valmiina alituisenaan. Joku näppärä projektori ois hankintalistalla.


Toisinaan ihmissuhteiden ylläpitoon riittää että heillä on eri pelikone kuin itellä.


Tarttis kaikenmaailman piuhoja. Megafonikin syö osuutensa paristoja. Tarpeistonhankintalista kasvaa koko ajan mut tärkeimmät on selvillä. Jatkojohtoja ja sen semmosia ei oo liikaakaan.


Ikkunasta näkyy kauppakatu ja Suomen lippu liputuspäivinä.


Mun hölmö herkkujemma. Sanoin aiemmin jotain vieraanvaraisuudesta. Välillä tulee vastaan hyviä karkkitarjouksia joita ei millään viitsis skipata muttei kuitenkaan säilyttää kotonaan. Täällä ne pysyy sopivan etäällä, mut saatavilla kun on eventtiä tai sellasta jonne vois viedä tuomisia. Jeesannu myös monesti kun ei oo halunnut vielä lähteä kotiin syömään oikeaa ruokaa. Ylipäätään että on jotain tarjoiltavaa tarvittaessa on varmaan näitä mummilta perittyjä piirteitä.


Se elää ja kehittää itseään koko ajan. Energiat liikkuu seinien sisällä oikein ja työviksen henget ovat toivottaneet tervetulleeksi. Olen saanut kiinni jostain minkä luulin menettäneeni, mutta oikeasti odotti vain otollisinta hetkeä lahjoa minut yltäkylläisesti. Siirrän täällä mennyttä syrjään ja luon parempaa tulevaa. Päivä kerrallaan.
SHARE:
© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig