Makuuhuoneeni Ranskassa on ahdas koppi. Lapsuuden kerrossänkyä vastapäätä on kaksi kirjahyllyä jotka on ahdettu täyteen tuntemattomia klassikoita. Isäni on keräilijä. Hän tykkää erityisesti kaikesta kummallisesta ja jännittävästä. Olen aina alemmassa sängyssä ja katselin vuosien ajan kirjavia selkäniteitä lukien niiden merkillisiä nimiä ennen nukkumaanmenoa. Erään kerran olin tekemisen puutteessa ja uteliaisuudesta tartuin yhteen. Sitten tartuin toiseen. Löysin vaikuttavan kokoelman kansitaidetta ja kokonaisen kulttuurin erikoistunutta kirjallisuutta. Päätin tallentaa jokaisen niistä ja jakaa ne yhdessä paikassa kaikille ihmeteltäväksi.
Istuin tietokoneen edessä illat teekupin kanssa ja nostin viereeni asetellusta kirjapinosta teoksia yksitellen skannattavaksi. En ollut lukenut niistä yhtäkään, mutta sukelsin niiden taiteeseen yhä vain syvemmälle. Välillä kurkkasin takakantta ja huvituin vanhoista röökimainoksista dekkareissa. Tarinat myivät itseään absurdeilla värikuvilla raketeista ja maanalaisista kaupungeista. Ne itsessään kiihdyttivät mielikuvista kertoen oman versionsa sisällöstä. Näitä kirjoja saa ja kuuluu arvostella kannen perusteella. Aion lukea niistä jokaisen ottaakseni selvää mistä oikeasti on kyse.
Ennestään vieraiden kirjailijoiden nimet alkoivat muistumaan mieleen ja niitä hakiessa paljastui vaikuttavia elämäntöitä ja-tarinoita. Kirjoittajat käyttivät usein pseudonyymiä ja osa heistä vaikutti hyvinkin korkealla. Tämän minkä miellämme "roskaviihteeksi" oli oikeasti varhaista spekulatiivista fiktiota ja maagista realismia. Mietin, tiedetäänkö Ranskassa käyttää ollenkaan kyseistä ilmaisua vai onko se vain meidän omaa keksintöä. Ranskassa arvostetaan enemmänkin medioita joita Suomessa pidetään lapsellisina. Suosittu sarjakuvien tekijä on yhtä tärkeässä asemassa kuin kuka hyvänsä menestynyt kirjailija. Eikä minua yritetty puhua lapsena ympäri kun ilmoitin haluavani samanlaiseksi.
Kannet jaksavat ihastuttaa. Ne kuljettavat minut aikaan jossa puhuttiin tulevaisuudesta paikkana. Sitten kun pahin tapahtuu tai paras mahdollinen, peilaten sen ajan levottomuuksia. Ne pyytävät että mahdollisimman moni ymmärtäisi tarttua niihin ja lukisivat miten saattaa käydä jos villeimmätkin visiot toteutuvat. Kuinka paljon kauemmaksi ihmisen käsityskyky ja mielikuvitus vielä yltää. Ja nyt täällä, paikassa nimeltä tulevaisuus jonka uutisissa puhutaan lähestyvästä maailmanlaajuisesta tuhosta. Jossa ainakin yksi auto on saatu lentämään kohti Marsia. Jossa teknologia on itsessään huume. Ne vieläkin kannustavat ihmeisiin.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti