Kämpän siivous muuttoa varten on aloitettu. Kahdeksan vuoden asumisen aikana olen tehnyt töitä kahdella kirpputorilla ja tekstiilinlajittelussa josta voi päätellä tavaraa kulkeutuneen kotiinkin asti. Luovuttavaa siis löytyy ja uusiin aloituksiin kuuluu pöydän pyyhkiminen puhtaaksi. En aio kantaa kaikkea tulevaan asuntoon ja nyt suurella vaivalla käyn aineellisen omaisuuteni yksitellen läpi tunnustellen kipinöikö niistä iloa.
Haluan uudistaa palettiani perusteellisesti. Pohdin kuinka saisin ympäristöstäni luovemman ja tuotteliaan. Olen törmännyt toistuvasti samaan seinään ajankäytön suhteen, tarkemmin kuinka älypuhelin on tuonut elämääni paljon vieden vastaavasti mennessään. Yritän kehittää terveitä rajoja sillä en halua luopua siitä kokonaan ainakaan vielä. Huomasin alkuvuodesta pitäessä luuria pidempiä aikoja suljettuna aloin tuottamaan enemmän omaa sisältöä. Kirjoittamisesta on tullut päivittäistä ja nautin siitä valtavasti. Toivon saman käyvän myös piirtämisen ja lukemisen suhteen. Ajattelin käydä täällä läpi ajatuksia ja erilaisia keinoja joilla saavuttaisin sen. Aloitetaan rannekellosta.
Pidin rannekelloa viimeksi ehkä peruskoulussa, en laske urheilukelloa samaksi vaikka siitäkin näkee ajan. Puhun nyt esineestä jolla on vain yksi tarkoitus esteettisen lisäksi. Lihasmuistini hamuaa puhelinta esiin kun haluan tietää mitä kello on, mikä taas madaltaa kynnystä avata applikaatioita joita unohdun selaamaan. Löysin siivotessa kolme kaunista rannekelloa jotka soveltuvat itselleni hyvin eri tyyleihin, myös uusiksi opetteluun kun aikaa kysyessäni vilkaisen rannettani sen sijasta että kaivan älypuhelinta esiin. Siinä ei mene kauan kun totun perinteisen rannekellon käyttöön ja alan katsoa hölmönä paljasta rannetta kun unohdan sen pukea ylleni.
Olen huono käyttämään rannekoruja vaikka haluaisin ja suosin funktionaalista. Tässä yhdistyy kumpikin. Pidän kuvan kellon selkeän yksinkertaisesta kellotaulusta ja ruskeasta nahkarannekkeesta. Se on täydellisen neutraali monenlaiseen asukokonaisuuteen. Siinä on häivähdys maskuliinista olematta jyrkkä. Roomalaiset numerot tuovat oman säväyksen. Suosin ruskeaa mustan sijaan rannekkeessa koska koen sen sointuvan ihoni sävyyn paremmin, sekä sopii mielestäni yhdisteltäväksi laajemmin. Näen helposti pitäväni tätä vuoden ympäri ja halutessa muuntautuu vaivatta elegantista gentlemanniksi.
Tämä rannekello on näistä kolmesta korumaisin. Siinä on kapea metallinen ja ihan aavistuksen venyvä ranneke joka pikkuruisen kellotaulun kanssa luo herkän naisellisen vaikutelman. Sitä pitäessä ei tunne käyttävänsä rannekelloa ollenkaan ja on erittäin mukava yllä. Tämä on täydellinen juhliin tai kun haluaa pitää kokonaisuuden kevyenä. Tällainen vaihtoehto on hyvä ettei koe tarvetta kaivaa puhelintaan esiin kun kokee perinteisen rannekellon liian raskaaksi muuhun asuun yhdistettynä. Tässä on jotain huolettoman tyylikästä.
Tämä kaunotar on kahden edellisen risteytys. Siltä löytyy ruskea nahkaranneke ja yhtä kapea kultareunainen kellotaulu. Jotain juhlavan ja arkisen väliltä. Herkkä ollen samalla virallinen, kuitenkin epätyypillinen. Se on aavistuksen korumainen ja silti hyvin perinteinen. Tätä yhdistelee loputtomasti aivan kaiken kanssa ollen kuitenkin aavistuksen huomaamattomampi kuin ihan ensimmäisenä esitelty kello ja rennompi kuin toisena. Tämä kyseinen kappale käy paristolla kun taas aiemmat ovat vedettäviä, pidän sormia ristissä että se toimii moitteetta vaihdon jälkeen. Ihastuttava joka tapauksessa.
Vaikka jatkossa pidän silmiä auki kauniiden rannekellojen varalta mikäli niitä kirpputorilla tulee vastaan, en silti halua tarpeettomasti kartuttaa kokoelmaa. Näissä kolmessa on hyvä tasapaino ja löydän heille paljon käyttöä. En koe tarvitsevani enempää ellei jokin valitse varastaa sydäntäni. Haen kellossa näyttävyyden lisäksi käytettävyyttä ja suhtaudun niihin konkreettisena askeleena älypuhelimesta vieroittautumiseen. On erikoista ellei olisi niin huolestuttavaa, miten jonkin niin tavanomaisen arkiesineen kohtaa kuin ensimmäistä kertaa jonain mullistavana uutena keksintönä laitteiden liikakäytön pulmaan, joka on omakohtaisesti erittäin todellinen ongelma jonka otan vakavasti. Haluan elää ja tehdä valintoja tietoisemmin. Se on paluuta juurille ja matka joka kannattaa mielestäni aloittaa. Jään seuraamaan kehitystä ottamalla askeleen kerrallaan takaperin.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti