Uhoin vaihtavan älypuhelimeni vanhaan Nokian palikkaani kunnes se hajoaa lopullisesti ja siihen meni alle vuorokausi. Akku pullisteli sen näköisenä etten uskaltanut pitää sitä kädessä, lisäksi puhelin on valmiiksi puhki käytetty. Näppäinten pinta on pahasti kulunut ja laturin suojaläppä irtosi kokonaan. Muistan hankkineeni sen silloin kun lopetin työni kännykkäpelitestaajana ja halusin tyhjentää mielestäni kaikkien tuettujen mallien numerosarjat koska muistin ne ulkoa. Älypuhelimet olivat silloin tuloillaan ja ala koki nopeita isoja muutoksia. Muistan käsitelleeni ihan ensimmäisiä älypuhelimia ja koekäytössä totesin ruudun kosketusherkkyyden puutteelliseksi, sen käyttö turhautti niin paljon että sanoin silloisille työkavereille ettei sellainen tulisi ikinä menestymään. Olen käyttänyt jälkimmäistä esimerkkinä miksei minulta kannata kysyä teknologian uusista tuulista, olin tehnyt harvinaisen virheellisen päätelmän. Tosin, nyt mietin sitä uudestaan.
Vaiheet ovat luonnollisia ja alkuhuuman laantuminen odotettavaa, mutta harvoin olen kokenut niin suurta ja kasvavaa vastenmielisyyttä tuotteeseen tai sen luomia ilmiöitä kohtaan. Maailma tuntui muuttuvan silmänräpäyksessä. Olen omistanut kaksi älypuhelinta kahdeksan vuoden aikana ja se tuntuu ikuisuudelta, kuin ei olisi aikaa niitä ennen ollutkaan. On mahdotonta sisäistää kuinka ei ole kulunut edes vuosikymmentä ja kuinka luonnollisen tasaantumisen sijaan minussa tapahtuukin ankara vastareaktio. Asia joka muutti maailmaa ei ehkä tulekaan löytämään paikkaansa siten kuten uskottiin, vaan kitketään kuin rikkaruoho sen paljastuessa haitalliseksi ennen kuin tekee hedelmättömäksi koko maan. Minun täytyy miettiä tämä uusiksi ja henkilökohtaisesti siten joka palvelee itseäni parhaiten. Olen tullut ratkaisuun joka muokkaantunee matkan varrella, mutta on tähän asti se toimivin. Hankin uuden palikkapuhelimen.
Tämä laatikko on ilmeisesti ollut aikoinaan lahjarasia jollekin kultasepänliikkeen tuotteelle. Tyhjensin sen sisukset pehmusteista ja vuorasin pinnan ilmastointiteipillä. Alun perin se toimi manikyyrivälineiden säilyttämiseen, mutta huomasin että kokonsa puolesta oli täydellinen älypuhelimelleni. Alkuvuonna aloin sulkemaan laitetta useammin ja laitoin sen laatikkoon talteen jottei pimeänä hukkuisi tai vahingoittuisi, se lisäsi myös yhden kynnyksen lisää tarttua siihen. Laatikkoratkaisu toimi hyvin helmikuun loppuun jonka jälkeen selasin uutisia viikkotolkulla palaten takaisin vanhoihin tapoihini. Tällä kertaa haluan olla perusteellisempi.
Vaihdoin älypuhelimeni liittymän halvimpaan mahdolliseen umpisurkealla netillä. Tarvitsen laitetta kuitenkin välillä ja on joissain asioissa välttämätön. Sen rinnalle hankin Nokia 6310 peruspuhelimen jossa on mukana pieni kamera kuvaviestejä varten johon hankin prepaid-liittymän. Pidän sitä ensisijaisena välineenä yhteydenpitoon jota kannan mukanani. Vaihdan siis numeroni uuteen säilyttäen kuitenkin edellisen liittymän. Tämä sillä ajatuksella että voin pitää älypuhelinta pidempiä aikoja suljettuna ja olla silti saavutettavissa kun siihen on todellinen tarve. Poistan sillä stressin että jotain tärkeää menisi ohi, soitonsiirrot on myös keksitty. Se sallii minun pitää puhelinta kiinni hyvässä suojassa etenkin jos sen laittaa vielä minigrippiin jonka läpi kosketusnäyttö toimii silti. Näiden myötä minun ei tarvitse luopua laitteesta kokonaan ja puolitan kuukausittaisen laskuni. Älypuhelin muuntautuu siis käytössä taskutietokoneeksi johon tulee netti wifillä. Hankin prepaidin koska en halua maksaa jatkuvasti kahdesta liittymästä. Pärjään näillä alkuun ja säädän parametrejä tarpeeni mukaan.
⋆⋅☆⋅⋆
Jo vuosien ajan olen siistinyt digijalanjälkeäni poistamalla vanhoja unohtuneita tilejä ja vahvistamalla yksityisyysasetuksiani. Olen hiljalleen vähentänyt aktiivisuuttani useilla alustoilla tai poistunut niiltä kokonaan. Haluan itselleni jotain selkeän yhtenäistä jota jaksan ja koen mielekkääksi ylläpitää, etenkin kun puhutaan julkisista profiileista kuten tämä päiväkirja ja sen sivupalkki sisältöineen. Nautin siitä että minulla on preesens eetterissä koska omistan luontaisen tarpeen jakaa. Jakaminen on minulle tärkeää, oli se sitten kuvaa, tekstiä tai ääntä. Pidän kokonaisuuteen panostamista itselleni tärkeänä ja ulottuu siksi ruudun kummallekin puolelle. Lähestymällä asiaa näin rajaan ilmaisuani tiettyyn kanavaan ja haluan kohdistua eritoten tänne. Se tuntuu toimivan.
Koska olen itseni suhteen perusteellinen toivon toki muidenkin löytävän täältä oikopolkuja jos ovat samojen ajatusten kanssa painineet. Nämä eivät ole yksinkertaisia asioita päätellä saati toteuttaa kuin ehkä toivoisi. Totta puhuen näitä selvittäessä kiersin jatkuvasti ympyrää ja tunsin putoavani toistuvasti uuteen ansaan, siksi kirjoitan tästä täällä koska en olisi halunnut käydä sitä läpi ollenkaan. Hienoa jos joku onnistuu luomaan rajat älypuhelimeensa ilman että tarvitsee sitä monimutkaistaa. Yksi koko ei kuitenkaan sovi kaikille eikä ole häpeäksi. Saavutan yksinkertaisimmankin asian absurdin monimutkaisten ketjureaktioiden kautta kuten aamiaiskoneilla on tapana, se kuuluu luonteeseen.
Menestys ei tarkoita minulle välitöntä onnistumista tai nopeaa suosiota. Kaipaan pitkäaikaista kestävyyttä ja mahdollisuutta palata takaisin askelissani. Tykkään myöntää olleeni väärässä koska sitten voin tehdä paremmin. Asioiden arviointi jää jälkiviisaille ja vaikka ensimmäinen olettamukseni älypuhelimista osoittautui vääräksi, se teki vuosien aikana kohdallani täydellisen ympyrän palaten lähtöruutuun. Sen kokeneena totean, että kosketusnäytön paraneminen ei pelastanut sen käytettävyyttä. Pakenen kuplasta puhkaisemalla sen.
Toivottavakaa minulle onnea!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti