Kolme näyttelyä

Katutaide näkyy kaikkialla. Sisustuksesta kahviloiden vessoihin. Sovin hengailevani nallekarhun kanssa. Lempinimi tulee hahmosta jota hän liimailee ympäriinsä. Muovikassissa hän kantaa lasipurkissa liimaa ja siveltimiä, välillä pysähtyen otollisen alustan kohdalla ja käy työhön. 

Takaisin Lavomatikin luona. Virallinen kohtaamispaikka ja erityisesti nyt koska 50 metrin välein on kolmen näyttelyn avajaiset. Seuraan perästä ja kuuntelen innostunutta puheensorinaa.

Jäbä puhuu niin nopeesti että on vaikea pysyä perässä, mutta hän haluaa samantien verkostoitua ja aloittaa inspiroivan monologin oman juttunsa viemisestä eteenpäin. Hän ottaa linkkini ylös ja pistää kuulokkeet samantien korville kuullakseen lauluani. Hänkin jotain konemusaa ja deejiijuttua kaiketi, niin ja tietenkin katutaidetta muodossa jos toisessa, toisinaan tatuointeja jos minua sellainen kiinnostaa. Kuuntelen jäbän haippia itseilmaisusta ja oman yleisönsä löytämisestä, se on normisettii kato täälläpäin. Ei pidä puskee jengiä alas vaan nostaa niitä rinnalleen niin ne jeesaa suakin ylöspäin. Jos kuviot on perseestä niin feidaat ne ja tuu ennemmi tänne. Etsi tyypit joka arvostaa sua ja sun tekemistä. Hän saa ensimmäisen biisin loppuun ja kehuu ääntäni. 

Galerie Itinerance 2

Ensimmäinen näyttelytila on suuri avara valkoinen kuutio jonka seinillä roikkuvat taulut saavat päävastuun sen hengestä. Kuutio on minimalismissaan mahtaileva ja esillelaitetut teokset kuratoitu tarkkaan. Muutamia on jo ehditty myydä vaikka ovet aukenivat vasta hetki sitten. Olisi helppoa kuvitella, että riittää minunkin vain duunata jotain kivoja kuvia kankaalle ja pyytää niitä ripustettavaksi tällaiseen prominenttiin mestaan joka buustaa saletisti myyntiä. En ole niin lapsellinen enää. Skenet taidemuodosta riippumatta tarkkailee lukuja, kauneus on kuitenkin vain katsojan silmässä. Isä esittelee minut nopeasti galleristille aivan kuin minulla olisi valmis kokoelma odottamassa. 

Artisaanisiideriä. Vähäalkoholista. Ihan fiksua.

Galerie Art&Craft

Tien toisella puolella odotti kolmanneksen kokoinen näyttelitila edellisestä, tarjolla oli martineja mutta unohdin ottaa sellaisen. Olin oikeasti jopa keskittynyt katsomaan maalauksia.

Viikon kävellyt putkeen. Tämä on lempiteokseni.

Galerie Mathgoth

Hieman pidemmän matkan päästä löytyi illan viimeinen. Tilaa oli käytetty enemmän hyödyksi. Taulut levisivät seinille saakka. Näyttely kokonaisuutena oli dynaamisin ja kunniamaininta nallekarkeista. Ulkona käytiin illasta kiivasta keskustelua lapsuuden lempisarjoista. Nostalgiaan oli vedottu siis onnistuneesti.

Muut lähtivät jonnekin, seurasin nallekarhua kohti Les Frigosia. Sen historiasta osaan sanoa sen mitä yleisesti on jaossa. Les Frigos on taiteellinen tila jolla on yli sata vuokralaista ja siten yli 90 luovaa työpajaa. Olen käynyt täällä aikaisemmin viitisen vuotta sitten. Silloinkin oli näyttely ja suuri sali niin täynnä että oli helpompi keskittyä vain juomiseen. Jossain kohtaa ihmisille paljastui että olen laulaja. Esiinnyin hetkeä myöhemmin ensimmäistä kertaa artistina Pariisissa kiitollisen yleisön ympäröimänä. Uusi lempisanani illan jälkeen oli "Bravo!"

Se tapahtui suunnilleen tuossa. Seinälle maalatun pianistin edessä.

Tällä kertaa tulimme vain käyttämään vessaa.

Mainitut paikat löytyy täältä