maanantai 28. elokuuta 2017

Kompleksi


Suostuin malliksi tai oikeastaan tarjosin itseäni. Tämä on kulttuuritoimintaa parhaimmillaan ja haluan osallistua sellaiseen jo ihan tekemisen vuoksi. Mitä heittääkään eteeni, sen kohtaan. Virkattuun ristiin naulattu irtoraajainen muotinukke. "Mietittiin yhdistyksen kesken kuka suostuisi tähän ja tulit mieleen." Taiteen vuoksi sallin paljon, mutta yritetään kuitenkin löytää tästä se henkilökohtainen yhteys. Se tuskin on vaikeaa. Olen harjoitellut peilikuvani kohtaamista jo pitkään. 

-Näytän siltä kuin olisin menossa metallikeikalle.
"Se on aika dramaattinen."
-Lievästi ilmaistuna. 

Sokea taluttaa rampaa ja rampa taluttaa sokeaa. Suunnittelijan itsensä mielenmaisema ei pyytele anteeksi eikä kumarra. Istun vertaitkevänä siteisiin kiedottuna marttyyrina takahuoneessa. Ohitseni kävelee nainen Onni pussilakanasta tehdyssä mekossa täynnä sydämiä. Osoitan häntä sormella ja sanon: "Aivan ihana! Koen olevani enemmän tuo kuin tämä." Nainen kävelee luokseni runsaan helman kannattelemana ja osoittaa minua takaisin: "Minäkin olin ennen tuo, mutta olen mieluummin tämä." Hän kysyy miltä asuni tuntuu yllä ja vastaan: "Harso kutittaa otsaa ja lapasissa tulee kuuma. Odotan innolla että näistä pääsee pois." Onninainen nyökkää ja sanoo: "Ajattele, tämän jälkeen sinun ei koskaan tarvitse laittaa noita uudestaan ylle." Hymyilin ja katson hänen mekkoaan ihastellen. 

-Voisin lainata sitä joskus. Loppuvuodesta osallistun naamiaisiin joiden teemana on psyyke. 
"Olisi mielenkiintoista nähdä tämä jonkun toisen yllä. Veikkaan että se on sinulle hieman iso."
-Ei lainkaan. Mielestäni se on just sopiva.

- Z -

SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig