keskiviikko 30. elokuuta 2017

Aamiaiskone

Luotan kuvien puhuvan enemmän. Tunnelmia talteen vain itselleni ja esiteltäväksi tarinoiden kera kun eksyn samaan pöytään. Ei ole pelkoa että unohtaisin, olen yrittänyt. Siksi nojaan ja olen miettimättä. En altista itseäni ylimääräiselle. Takertuisin siihen ja analyysikone arvioisi sen puhki. Se löytäisi oikoreitit ja yhdistäisi kaiken suureksi kokonaisuudeksi. "Mikä on aamiaiskone?" Se on yksinkertaisen asian monimutkaistaja. Olen siinä ammattilainen en tietenkään tarkoituksella. En pitkään tiennyt miten sitä kutsua. Aamiaiskone eli paremmin tunnettu Goldbergin kone. "Ketjureaktioon perustuva järjestelmä, jossa prosessin lopputulos on sen vaatimaan suoritteeseen nähden varsin vaatimaton." Kuten ihastuksen pyytäminen kahville. Olen sen sijaan luonut kokonaisia konsertteja vain tehdäkseni vaikutuksen ja unohtanut tyystin miten alunperin tehdään kavereita. Pelotin heidät tiehensä. Se on äärimmäisen kiusallista, mutta en silti jäänyt tyhjin käsin. Kun tänään kysytään miten pärjään sen kanssa. Osaan tehdä siitä pilaa.

Aamiaiskone on TV:stä tuttu. Ystävälliset kummitukset, aikamatkustajat, savesta tehdyt keksijät ja arkajalat tietävät mistä puhun. Toivon mukaan myös ikiliikkujien yritteliäät rakentajat ovat sen havainneet. Et voi rakentaa konetta tekemään jotain ei yhtään mistään, mutta voit rakentaa koneen tekemään ei yhtikäs mitään. Tai edes aamiaisen. 

Pehmeä kissantassu sipaisee kaulaani. Tätä jatkuu kunnes herään. Sitten alkaa vaatiminen. On pakko päästä peiton alle ja sieltä heti pois. Hän painaa märän kuonon vasten poskea ja on yksinkertaisen rasittava kunnes kone vihdoin käynnistyy. Nousen vuoteesta ja avaan tuoreen pussin kissanruokaa. Kaadan sen kuppiin jalkojeni juurella ja hyväksyvä maiskutus aloittaa, sitten hän katoaa paremmille banaanilaatikoille. "Et sitten mitään yksinkertaisempaa keksinyt", tuhahdan karvaisen takapuolen perään. Olen ainoan tarkoitukseni täyttänyt ja kaadan itselleni kylmää kahvia. On aika aloittaa valmistautuminen seuraavaa aamua varten. Asetukset peruslukemille. 

Parhaimmillaan se pistää huoleni perspektiiviin. Vaikka heräsin juuri, ikkunasta kajastaa hämärä ja kuulen sateen seinän läpi. Yritän etsiä oikeaa sanaa kuvatakseni tunnetta. Löysin hienoja latinankielisiä jotka tulevat vain lähelle. Se tunne.. Se tunne kun saat tärkeimmän työsi tehtyä ja juot kahvisi loppuun kuunnellen sadetta. Se tunne kun on turvassa. 

SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig