torstai 26. maaliskuuta 2020

Revelaatio

Tunnistan oman traumaattisen ketjuni ja pidän itseäni hölmönä etten ole nähnyt sitä aikaisemmin. Se on aina mennyt yhdestä asiasta seuraavaan, hyvin samankaltaiseen tilanteeseen jonka uutuus on hetkellisesti antanut ymmärtää sen olevan erilaista kuin aiempi. Kuitenkin kierrätän samoja vanhoja tunteita ja pelkoja uusilla naamoilla ja naamioilla. Uuvuttaen niillä itseni säännöllisesti ja sortuen itsesääliin ettei kohtaloni ole myötämielinen onnestani. Se on näyttäytynyt kosmisena leikkinä jossa illuusio jahtaa omaa häntäänsä ja mitään ei ole tehtävissä koska ultimaattinen universumin totuus on että olen täysin yksin. Tämä kertoo siitä kuinka ketju on jatkunut niin kauan, että näen sen osana elämäni ja katsomukseni rakenteita joihin ei saata koskea ellei halua loppujenkin romahtavan. Sen on jotenkin näkyvä naamastani, että sisälläni on liipaisin johon kajotessa minut saa polvilleen.

Olen alituisessa taisteluvalmiudessa. Harjoittelen katseeni terävyyttä ja siansaksaa kuin valmiina kiroamaan jokaisen uhkaajan kadotukseen. En voi puolustautua fyysisesti joten harjoittelen langettamaan eksistentiaalista pelkoa kuolemattoman sielunsa puolesta. Valjastaen outouteni toismaailmalliseksi kosmiseksi kauhuksi seisten vahvoilla kuin havahtuen selkouneen kesken painajaisen. Miten kohtuutonta on vaatia itseltään tällaista. Miten olen päätynyt tähän ja mikäli tämä olisi kykyjeni mukaista, sen pullottaminen ei voi johtaa toivottuun tulokseen. Eläydyn niin vahvasti että elän läpi pahimpia mahdollisia skenaarioita kuin varautuen sotaan. Se on hirveää. Erehdyn lisäksi ajattelemaan että osana missiota, jolla selitän tämän kaiken, on alamaisuuteni suuremmalle voimalle joka näkee minussa suunnattoman potentiaalin jonka minun kuuluu löytää voidakseni tehdä työni jonka vaikeus vaatii kokonaisen elämän siihen kouluttautuakseen. Koska olenhan ihmiskunnan ensimmäinen krononautti ja asioiden kuuluu mennä kuten ne ovat menneet kantaakseni kyseistä titteliä. Ja loppuviimein, se viesti jonka sain aikoinaan tulevaisuudesta itseltäni on se, että kaikki järjestyy. Voisin siis kuunnella omia hyviä neuvojani ja vittu relaa.

Tsiisus boiii voisko yhtään enempää kelluskella messiaskompleksissaan ja rusentua maailmantuskan alle. Mut dääm mä osaan pukea sen niin hyvin sanoiksi että hirvittää, sitten on ne enneunet, dejavuut ja synkronismit. Hengentieteilijät kusis hunajaa ja karismaakin riittäis johonkin helvetin kulttiin hyi helvetti. Oon sen päätöksen tehnyt etten koske siihen kamaan koska se on takuuöverit. Meitsi haluu olla failsafe laifstail bloggaaja joka jakaa kauneusvinkkejä ja reseptejä. Kuis sujuu.

Mut mitä sen alta löytyy: "Kuka on Sini?" joku kysy multa kerran notkuvan festaripöydän äärellä, sano diggailevansa meidän musaa ja halus tietää tyypin sieltä takaa. Ja mä paljastin ettei siinä oo sen syvempää, kuin että oon se ylipainoinen vammainen koulukiusattu tyttöoletettu peruskoulusta joka laahas pitkin käytäviä polviin asti roikkuvassa flanellipaidassa myssy silmillä ilman mitään kykyä tai halua samaistua vallitsevaan systeemiin joka sai sairasta nautintoa meitsin käyttämisestä varoittavana esimerkkinä siitä, miten käy jos ei sopeudu. En halunnut määrittää sukupuoltani. En halunnut makeoveria. En halunnut että siihen kiinnitettäisiin niin paljon huomiota. Pidin musikalisuuteni visusti salassa koko sen ajan, oli tärkeämpää selviytyä. Mun plään oli, että jonakin päivänä kaikki näkee mut parhaimmillani ja annan jokaiselle anteeksi. Se on vähän sama kuin läpäisisi kädellään toisen rintakehän ja söisi tämän sydämen hänen edessään, mutta vähemmän groteskia.

That's the best revenge of all: happiness.
Nothing drives people crazier than seeing someone having a good fucking life.”

- Chuck Palahniuk -

Lyhyesti. Tää kaikki on multa vaan yks hervottoman kokoinen keskisormi. Se jää vain yksin päätettäväksi milloin se on riittävä etten samalla syö itseäni huomaamattani elävältä. En halua missata ympäriltäni hetkeäkään kauneutta jonka hukkaan siihen kun sukellan syvään päähän ja räpiköin sieltä ankaralla symboliikalla takaisin rannalle. Mä taisin tulla just kaapista ulos.

SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig