perjantai 6. maaliskuuta 2020

Heureka


Monesti on tuntunut siltä että tulevaisuutta ei ole vaikka lentäviä autoja vailla elämme siinä jo. Tämä jäbä ja moni muukin katseli sarjoja ja luki juttuja joista oli pakko kysyä isommilta: "kuinka pitkä aika on tulevaisuuteen?" ja sai kuullakseen sivistyneitä arvauksia. Aikuiset tiesi paremmin ja moni laite siinä ympärillä oli suhteellisen uusi. Äidin mustavalkoinen pieni matkatelkkari muutti lastenmökkiin ja Napakymppi katsottiin väreissä kuvan pyöriessä ympyrää. Ei sinne ollut varmaan kovin pitkä aika enää. Laitteita oli hankittavaksi ihan huviksi. Joku päivä meillä olisi jokaisella keittiössä aamiaiskone.

Sen piti olla maailmanrauhaa ja joku keksii taikomisen. Mä uskoin että aivot on uudelleenohjelmoitavissa. Puheenaiheena parin kaverin kanssa heitettiin villii ylihilseen "mitä tulevaisuuden jälkeen?" skenaarioteoriaa. Venattiin kaikki tulevaisuutta niinku ei tajuttais onko tähdet reikiä taivaankannessa vai mitä. Kuitenki kosketusnäytöllisen älypuhelimen ekojen mallien kohdalla totesin parin viikon testikäytön jälkeen ettei ne tuu ikinä yleistyyn. Sekunnin murto-osan viive näytöllä riitti palauttaan mut painaan neljä kertaa seiskanäppäintä että saisi tekstariin kirjaimen S. Olinki siihen extrapitkään tyytyväinen kunnes alkoi näyttää siltä että muut juoksee edellä. En ollut ite ihan perillä. Se tapahtui alle viidessä vuodessa. Siitä on hädintuskin kymmenen vuotta. Mä päivitin itseni lopulta menneisyydestä tulevaisuuteen ja samalla menetin sen.


Mietin, ohjelmoinkohan mä tän nupin väärin. Mitä jos olinki siinä liian hyvä. Onks tää maailmanloppu vai koetaanko me jotain kollektiivista shokkia siitä että onnistuttiin? Miten sen saa pois päältä? Niinku oikeesti, melko antiklimaattista. Miks mun pahoinvointi velloo piilossa siellä taustalla vaikka mulla menee ihan hyvin, oikeesti. Ja huomaan taas riiteleväni yksin ääneen kuin joku kuuntelisi. Just sopiva hetki paeta jonkun toisen elämään. Vitsit, mäki haluun olla ammatikseni kaunis ja ihana.

Ei mulla oo asiaa, mun kieli on siitä kohtaa halvaantunut niin otan kiertotien. Mulla on ihan sikana nättejä vaatteita. Pelkästään tänne pikkukaupunkiseudun tekstiilinkierrätykseen tuli viime vuonna noin 35 tonnia tekstiiliä josta parikymmentä prosenttia meni energiajätteeseen. Olen lajitellut niitä vuoden verran ja napannut parhaat päältä. Voisin alkaa esittelemään miltä näyttää täysi vaatekaappi hankittu hintaan 5e/kg ja jakaa siinä taustalla ovelaa kulutusfilosofiaa. Mun koko mielikeho odottaa hyvempiä kelejä ja siksi pitää vielä levätä. Voin pelastaa vain itseni ja näyttää hyvältä siinä samalla. 


Mä meen ainaki muumimaailmaan. Mä tykkään muumeista. 

"Muumikirjojen mukaan muumien rakentamat talot ovat aina kapeita, korkeita ja pyöreitä. Tämä johtuu siitä, että vanhaan aikaan muumit asuivat ihmisten kaakeliuunien takana. Vaikka he ovat luopuneet tästä tavasta keskuslämmityksen yleistyttyä, he edelleenkin haluavat talojensa muistuttavan kaakeliuuneja."

Mä haluun oman muumitalon.


En ole se siriuslainen joka tulee hakemaan meitä. Olen vain Sini jota taivaankansi kannattelee. Ajattelin mielessäni kerran tarinaa jossa olin osa miehistöä yksisuuntaisella matkalla Marsiin. Matka kestäisi niin kauan että kaikkeen oli varauduttava, eniten huolta aiheutti miehistön henkinen kantti. Meidät pariutettiin ennalta välttääksemme klikkejä joiden ulkopuolelle joku saattaisi jäädä. Asioista puhuttiin tavanomaista avoimemmin sillä ei ollut varaa jättää mitään arvaukselle. Titteleihimme lisättiin rakastaja ja se merkittiin tietoihin kuin mikä tahansa arvo. Emme tienneet mitä tulee käymään ja jokainen astui kyytiin omalla varasuunnitelmallaan. Minulla oli omani. Aloitin kertomaan tarinaa joka jäi aina kesken ja kuningas säästäisi kaulani aamunkoitteessa kuullakseen sen loppuun. Tarina kuitenkin kietoutui seuraavaan, entistä mielenkiintoisempaan kertomukseen jonka jättäisin taas kesken ennen seuraavaa sarastusta. Tuhannen yön jälkeen olisin synnyttänyt ensimmäiset Marsin lapset. 

- Z -
SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig