tiistai 24. maaliskuuta 2020

Karanteeni


Olen sosiaalisesti eristäytynyt marraskuusta alkain. Kun palasin Suomeen Ranskasta päätin syleillä kaamosaikaa ja siirtyä itsehuollon piiriin. Tuntui tärkeältä viettää laatuaikaa itsensä kanssa ja tehdä päätös omasta hyvinvoinnistaan. Mun aikomus oli siivota kämppä, ylläpitää arkista rutiinia, syödä säännöllisesti, hoitaa kauneutta ja keskittää huomionsa kaikkeen luovaan. Ylipäätään siis hidastaa ja tulla sinuiksi vääjäämättömän sisäisen muutoksen kanssa. Karanteenin myötä elämä ei hirveästi muuttunut, paitsi rutiini piti miettiä uusiksi kun kaikki työtoiminnan pisteet suljettiin. Olen viettänyt valtaosan ajasta omissa ajatuksissani, hyvässä ja pahassa. Hyväksynyt sen ettei kukaan kysele perään ja tallentanut niitä hyviä hetkiä kuvina joita olen jakanut alustoillani. 

Merkittävin edistyminen on tapahtunut omissa standardeissa. Siinä kuinka paljon saan takaisin luopumastani energiasta eli vuorovaikutuksen tasavertaisuudesta. Olen soittanut huonosti kitaraa viime kesäkuusta asti, mutta hitaasti edistyen tehnyt uusia kappaleita joissa laulan täysin omalla ja ajankohtaisella äänelläni. Hidasta vapautumista vuosia kestäneestä sisäisestä lukosta jonka olen parhaani mukaan yrittänyt peitellä maailmalta, muilta ja itseltäni. Koska muurieni laskettua huoliani ei ainoastaan sivuutettu, niistä nöyryytettiin. Sen rinnalle kultivoitui salakavala katkeruus joka alkoi tunkeutumaan vaatimattomiinkin hetkiin myrkyttäen ajatuksiani kiihtyvällä tahdilla. Jäin toistuvasti pyytämään anteeksi omia tunteitani jotka yrittivät epätoivoisesti varoittaa minua hädästä. 

"Pakene, pelasta itsesi" 

Uskoin ohjelmoivani itseäni positiivisemmalle aallolle luodessani tämän päiväkirjan, jonne melankoliani sijaan jaan kaikkea sitä kaunista herkkää joka minua liikuttaa. Kuin muistuttaakseni että sitä ei ole kukaan vienyt minulta pois. Kun riittävän kauan teeskentelee siitä tulee totta eikö niin. Mutta mitä olen oppinut, on olla pelkäämättä omaa raivoani. Raivoa joka johtuu hyväksikäytöstä, henkisestä väkivallasta, ahdistelusta, uupumuksesta, kiusaamisesta ja väärinymmärretyksi tulemisesta. Raivo on hyvä. Raivo on tervettä. Raivo kertoo minulle että olen valmis puolustamaan kaikkea sitä mitä rakastan itsessäni. Etten ole poikkeus jonka voi sivuuttaa kun mietitään kuinka meidän kuuluisi kohdella toisiamme. En ole marttyyri. Olen taiteilija ja taiteilijana otan raivoni haltuun ja annan sen kertoa oman tarinansa kunnes laantuu.

Näinä poikkeuksellisina aikoina negatiivinen huomio keskittyy oikeutetusti niihin joille kanssaeläjien hyvinvointi ei näytä olevan yhtä tärkeää kuin heidän omansa, vaikka se verta myötätuntoa pelastaisi myös heidät. Sellainen ylimielisyys ei näyttäydy enää itsevarmuutena vaan paljastaa vakavia heikkouksia luonteessa joka asettaa heidät itsensä ja muut alttiiksi vakavaan yksilöä moninkertaisesti suurempaan riskiin. Se on idiotismia. 

"Antiikin Kreikan Ateenassa idiootti oli henkilö, joka ei osallistunut julkiseen elämään kuten demokraattiseen kaupungin hallitsemiseen, mitä pidettiin vapaiden miesten velvollisuutena"

Tästä on tulkittavissa että idiootti on valmis luopumaan vapaudestaan ja sallii lisärajoituksia kunhan ei itse joudu kantamaan vastuuta teoistaan tai sanoistaan. Idiootti levittää samaa valheellista tietoa jolla uskottelee itselleen olevansa vapaa seurauksista vaikka palaisi talonsa mukana.

Älykkyyttäni on aina kyseenalaistettu ja kun se on vihdoin tunnistettu sitä on pyritty kontrolloimaan jopa demonisoimaan. Että kaiken aikaa olisin muka tarkkaillut ja tehnyt muistiinpanoja jotta voisin kostaa. Astuessani lokeron ulkopuolelle olen määrittelemätön ja abstrakti, siis vieras ja vaarallinen. Alkujaankin itsetietoinen joka ymmärtää omat oikeutensa ja potentiaalisesti lähtee vaatimaan niitä. Idiootin asetelma heilahtaa päälaelleen eikä osaa vastata kuin hostiliteetilla ja välinpitämättömyydellä sitä mitä ei ymmärrä. Asioita itsensä ulkopuolella.

Todellisuudessa älykkyyteni pohjautuu syvään empatiaan, ymmärrykseen ja huoleen. Siksi vahingonilo tai tyydytys toisen ahdingosta, vaikka johtuisi omasta idiotismista, ei ole minulle ominaista. En saa sellaisesta mitään nautintoa koska se ei opeta minua mitenkään ja tiedän, että minäkin teen virheitä ja saan takaisin sen mitä ojennan. Pinnallinen charmi ei korvaa hyvää johtajuutta, kattila kumisee tyhjää kun kannen nostaa, keisarilla ei ole vaatteita. Kun kyse on jostain niin primitiivisestä kuin omasta ja läheistensä selviytymisestä, kaikkien kellojen pitäisi soida. Kun globaali katastrofi uhkaa iskeä vasten kasvoja, kaikkien kuuluisi hiljentyä.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olen peruuttanut itseltäni kokonaisen vuoden. Sikäli minulle helppoa koska en omista varallisuutta josta tuhlata elämyksiin, sen sijaan olen oppinut improvisoimaan vähällä. Merkittävä syy miksi minun on helppoa pysyä kotona on että viihdyn itsenäni. Olen nähnyt paljon vaivaa kodikkuuteen enkä ole rakentanut arvoani perustuen siihen miten minut nähdään kaikesta painostuksesta huolimatta. Löydän jopa lohtua yksinäisyydestä ja se on sallinut minulle paljon aikaa pohtia sitä mitä oikeasti todella haluan tarjotun sijaan. Ihan sitä tylsää tavallista arkista onnea jossa voin olla oma itseni rakkaideni kanssa. Olen valmis luopumaan unelmastani rocktähteydestä sen vuoksi vaikkei sitä ole vaadittu. 

Tärkeintä nyt on että kannustamme toisiamme kärsivällisyyteen ja näemme toisemme yhdessä tässä samassa talossa vaikka huoneemme ovat kaukana toisistamme. Minunkin on ikävä, mutta minulla ei ole hätää enkä halua sitä kenellekään aiheuttaa. Olen usein siteerannut Oscar Wildea: Mies on vähiten itsensä kun puhuu henkilönään, anna hänelle naamio niin kuulet totuuden. En koskaan olisi arvannut kuinka todeksi se tulee paljastumaan. Voi ironiaa, kun itse vihdoin riisun omani kaikki muut pukevat sellaisen ylleen. Sitä suuremmalla syyllä on tärkeää hiljentyä, jotta kuuntelisimme. Toivoen sen herättelevän joitain omaan idiotismiinsa kompastuneita sekä meitä muita etsimään onneamme lähempää pienistä asioista, kuin Hemuli suurennuslasinsa kanssa.

Helpotan oloani esimerkiksi kirjoittamalla. Yritän pysyä jotenkin asiassa, mutta juuri nyt minulle tärkeintä on ilmaisun vapaus. Te jotka tänne eksytte kiitos seurasta. Kuulutte nyt lähipiiriini lähikaupan kassan lisäksi.

SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig