Ensin lyhyt leffa-arvostelu. Kahlaan vanhoja animaatioelokuvia ja katsoin eilen Rock & Rule vuodelta 1983 jonka premissi ulkoisesti oli kaikkea sitä mitä haluaisin aikuisille suunnatulta animoidulta rock-musikaalilta. Musiikkia elokuvassa esittää mm. Debbie Harry, Lou Reed, Iggy Pop ja Earth, Wind & Fire. Eletään post-apokalyptista tulevaisuutta jossa ihmisten sijaan maailmaa kansoittaa mutantti humanoidieläimet jossa rock'n'roll on noussut myyttiselle tasolle ja sen suurimpana tähtenä on rocklegenda Mok Swagger jonka tavoitteena on avata portti toiseen ulottuvuuteen. Häneltä puuttuu viimeinen avain, täydellinen ääni. (Linkki)
Leffa on vain päälle tunnin, mutta tuntuu pidemmältä ja vaikuttaa pahasti keskeneräiseltä. Tarinankerronta on sotkuista, hahmosuunnittelu rumaa, huumori huonoa ja yleisesti kauttaaltaan sekava. Leffa floppasi kuninkaallisesti ilmestyessään ja ymmärrän hyvin miksi. Se on kuitenkin vuosien varrella saavuttanut kulttisuosiota ja ymmärrän senkin, premissi on vetoava, post-apokalyptinen maailma siisti ja musa kuulostaa hyvältä. Siitä toivoisi tehtävän perusteellinen remake joka tekisi hyvälle idealle oikeutta. Animaatiodiggarille tätä suosittelee muutoin voi ohittaa. Mielenkiinnosta katsoin mitä ohjaaja Clive Smith on saanut muuta aikaiseksi ja tämän aikaansaannosta on Star Wars Christmas Specialin animoitu segmentti "The Faithful Wookiee" jota pidetään koko spesiaalin katsottavimpana osuutena ja Boba Fettin ensiesiintymisenä. Tätä ei voi kuitenkaan pitää saavutuksena.
Siivosin ja järjestelin aiemmin piirongin laatikot. Ne on täynnä epämääräistä roinaa joille ei keksi muutakaan paikkaa, mutta epämääräisyyden vuoksi tarvitsee säilyttää. Ehkä jonakin päivänä uskallan leikata tunnesiteen useampaan, mutta nyt se on eräänlainen obskyyri aikakapseli. Laatikoiden sijaan putsasin piirongin tason ja asettelin sen uusiksi. Peilipiironki on joskus löytynyt kirpputorilta ja sain sen muuttaessa pois kotoa itselleni. En näe koskaan luopuvani siitä.
Minulle on kertynyt pienehkö kokoelma erilaisia naamioita, olen ripustanut niitä peilin reunoille roikkumaan osaksi sisustusta. Niille löytyy yllättävän paljon käyttöä.
En omista kovin monta fyysistä valokuvaa ja tärkeimmät olen tunkenut peilin ja karmin väliin.
Lasten apinanaamari 90-luvun vaihteelta on maksanut hintalapun mukaan muutaman ruplan.
Olin joskus sitä mieltä että tarvitsen ehdottomasti absinttilyhdyn ollakseni aito boheemitaiteilija. Sitä on käytetty tasan kerran.
Noitatarvikkeita, zen kuulat Bellevillestä ja erikoinen hyrrälelu joka oli tuliainen Berliinistä.
Vanha kelloradio joka soittaa klassista kanavaa ja virsiä. Söpö kissamuki.
Lisää kosmetiikkaa, enimmäkseen vartalotuoksuja ja hiusten muotoilutuotteita. Eräs tuttavani on kampaaja ja hänen mukaansa heille tulee jatkuvasti erilaisia hiustuotteita testaukseen. Otan niiden jämiä avosylin vastaan.
Palapelilaatikot jotka muuntautui säilyttämiseen kynsilakoille sesongin mukaan.
Kirjoitin niistä täällä kerran aiemmin.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti