Pyhä turhamaisuus. Kauneudenhoito pitää minut järjissäni. Jokainen meistä käsittelee nykyistä tilannetta tavallaan ja vaikkei kuoriutuis tän jälkeen uudempana se on ihan okei. Tässä ei ole kyse siitä. Omat harrastukset on monelle se henkireikä jota juuri nyt tarvitsisi muttei pysty harjoittamaan. Meitsi antoi omalleen periksi ja pisti haisemaan. Raahasin mummokärryllisen kosmetiikkaa kotiin ja päätin uppoutua täysin harrastuksistani kenties rakkaimpaan, itseni puunaamiseen. Meitsi uppoo vartalovoidetranssiin ja poimii pinseteillä pienimmätkin hajakarvat. Olen levoton. Siksi tällainen sivutoiminen aktiviteetti pitää mielen sopivan kiireisenä että pystyn keskittymään vaikka kokopitkään elokuvaan. Normaalisti katson kaiken vartin erissä ja tällainen multitaskaaminen auttaa pysymään paikoillaan.
Kauneudenhoidon merkitys on henkinen juttu. Se on jotain mitä tekee vain itselleen ja itsensä hyväksi. Sillonku voimakapasiteetti on matala ja vointi huono, energiaa ei aina riitä itsensä huolenpitoon. Olen ollut siellä. Repinyt tukkaa rastoilta auki ja unohtanut kuinka kauan on pitänyt samoja vaatteita yllä. Jaksanut raahata itsensä aamulla snägärille ja siitä pubiin, sitten sammua samois kledjuis paskaseen sänkyyn josta herää hikisenä tehden saman rundin uusiksi päivästä toiseen kuukausia putkeen. Perustarpeet unohtuu kaiken ahdistuksen alle ja tärkeämpää oli ylläpitää orastavaa alkoholismia. Tutkin kärsivän taiteilijan arkkityypin läpi ja heitin sillä lopuksi sorsaa. Tein silloin diilin itseni kanssa; jos saan koko vuoden pidettyä kynteni lakattuina se on saavutus josta voin olla ylpeä, eikä vuosi ole heitetty hukkaan vaikken muuhun kykenisi.
Halusin palata siihen entiseen jossa osa päivästäni kului tuotearvosteluiden lukemiseen ja tutustumista uusiin raaka-aineisiin. Pidin yksityiskohtaista kauneuspäiväkirjaa jonne merkkasin hyvät ja huonot tviikaten omaa rutiinia tehokkaammaksi. Keskustelin jopa alan foorumilla tutustuen moneen muuhun joka suhtautui siihen yhtä intohimoisesti. Harkitsin hakevani kosmetologilinjalle sen jälkeen kun olin lainannut kirjastosta siihen kuuluvia oppikirjoja jotka luin omaksi ilokseni. Kauneudenhoidossa ja kosmetiikassa yhdistyy niin moni tieteenala ja on ehtymätön puheenaihe ihmisten kesken joihin en välttämättä muuten loisi yhteyttä. Luettuani Kaari Utrion 'Bella Donna' ymmärsin kauneudenhoidon olevan merkittävä osa naiskulttuuria sen ollessa historiassa naisille usein ainoa sallittu itseilmaisun muoto. Siitä tuli myös tapa löytää yhteys femiiniseen puoleeni joka oli siihen asti tuntunut etäiseltä ja avasi oven naisten välisiin ystävyyssuhteisiin jotka olivat minulle harvinaisia. Tästä olen päätellyt että halveksunta turhamaisuutta kohtaan on enimmäkseen internalisoitua misogyniaa ja tulee vähätellyksi vaikka on tällä hetkellä satojen miljardien arvoinen bisnes joka kasvaa ennenkuulumatonta tahtia. Sen problematiikka aiheutuu tämän myötä aivan muista aspekteista kuin siitä että joku tykkää harrastuksenaan kaunistautua.
Koska kyseessä on äärimmäisen henkilökohtainen harrastus en heijasta muihin ihmisiin sen osalta minkäänlaisia odotuksia. Kukin tekee tai on tekemättä eikä ulkonäkö kerro totuutta henkilöstä. Tämän pitäisi olla selkeää. Olen silti kohdannut kiinnostukseni vuoksi paljon ennakkoluuloja, arvosteltu pinnalliseksi ja identiteettini on kyseenalaistettu koska toisaalta sopisin hyvin lokeroon, mutta onnistun silti jotenkin perversoimaan sen. Jälkimmäinen miellyttää minua erityisesti.
Minulla on ehdotus, kukin maindaa omiaan. Jos meitsi haistelee itseään sisätiloissa vielä kuukauden ajan se saa tuoksua banaanipirtelöltä ja luomuvaniljalta. Eilisten shoppailuendorfiinien jälkeen laskin itselleni kuuman kylvyn ekaa kertaa tässä kämpässä ja kaadoin veteen hyvän määrän orvokintuoksuista kylpysuolaa. Piti suorittaa kotikylpylä pitkän kaavan kautta, mutta jouduin ottamaan välinokoset koska kaikki lihakset päätti agressiivisesti rentoutua ja pelkäsin sammuvani kesken kaiken. Nokosten jälkeen jynssäsin itseni kuorimakintailla tiramisun tuoksuisella suihkusaippualla sillä välin kun kasvonaamio sai vaikuttaa. Lopuksi hieroin vielä märälle iholle vauvaöljyä joka sitoo tehokkaasti ihoon kosteutta. Tämän jälkeen teen naamalle "pakolliset" eli hieron vielä nihkeään ihoon seerumin ja naamarasvan ennenkuin heitän kylpytakin päälle jolla kuivaan itseni loppuun. Sitten kun olin mukavasti asettunut oloasuun ja fiilistellyt raikkauttani, laitoin tällaiset kuorintasukat puoleksitoista tunniksi jotka lupaa viikon mittaan kuoria jalkapohjat lastuina jättäen jälkeensä pehmoiset kantapäät. Viimeiseksi laitoin hiukset yöksi pinneille ja kosteusvoidekierros koko kropalle ennen nukkumaanmenoa. Olen nyt extrapehmyt ja kikkaralla.
Kirjoitin yks päivä kaverille mahdollisimman halvan ja simppelin ihonhoitorutiinin, nimittäin tällainen ylenpalttisuus ei ole tarpeen ja jaan sen teillekin mikäli kiinnostaa. Linkki alla.
> Kaunis ja ylpee <
Ei kommentteja
Lähetä kommentti