Kirppistelyä pt.3

Heräsin alakulooni enkä saanut kesäisimmänkään ajatuksen ravisteltua siitä ulos. Päätin tehdä pienen pyörälenkin kirpputorille ja takaisin. Annan mahdollisten löytöjen piristää ja helpotukseksi niitä löysinkin. Palasin kotiin ja keräsin kokoelman valmiiksi, sitten siirryin pihapiirin yleiselle keinulle ottamaan kuvia. Aikani taistellen tuulta vastaan seuraani liittyi 93-vuotias naapuri. Hän kertoi että hänen tiloissaan asteet paukkuu. On siis pakko tulla pihalle vilvoittelemaan.

"Tulin vain tähän istuksiin ihan hiljaa, en minä häiritse"
-Ah, sain jo kaiken kuvattua. Siitä vaan.
"Mitäs kirjoja sinulla on?"
Esittelin hänelle kokkikirjoja ja hän ihasteli suureen ääneen: "Miten hienoja! Ja vainko euron? Olet sinä aikamoinen!"

Kerroin että olen hiljattain aloittanut päiväkirjan jonne julkaisen otoksia päivän kirppislöydöistä. Josko hieman kannustaen muitakin aloittamaan hienon harrastuksen. Olen mielestäni erinomainen aarteenmetsästäjä joka on kehittänyt hyvän tekniikan ja tällä tavoin esittelen tuloksiani. Istuimme aikamme pihakeinussa jutellen, hän kertoi kuinka oli aikoinaan nähnyt Tauno Palon teatterissa näytellen Romeota. Kuinka Tauno oli niin nätti mies.

"Yritin tuossa katsoa Suomifilmiä mutten minä saanut siitä oikein selvää, kuuluu nykyään huonosti"
-Olet samanikäinen englannin kuningattaren kanssa?
"Juu hän on minua kaksi vuotta nuorempi"

Kutsuin itseni joku päivä hänen luokseen kahville. Sehän käy, sillä ehdolla että keitän omat sumppini. Sitten kysyin haluaisiko hän kuulla jotain ja naapurini nyökkäsi. Soitin myrskyn nostaen aparaatin hänen korvansa juurelle ja osoitin sormellani edestakaisin laitteesta itseeni. Sitten hänen ilmeensä kirkastui!

"Sähän olet se laulajatyttö, mutta sinähän tunnet minut! Sinä olet asunut täällä jo kauan ja olemme jutelleet ennenkin. Olen minäkin toope. Ai että, kyllä sä jonkun oman Speden kaipaisit!"
-Tulen joku päivä soittamaan ovikelloa!
"Juu, minä sanon sitten suoraan jos ei sovikaan"
-Tämä selvä.

Joka kerta tapaamme ensimmäistä kertaa ja joka kerta meistä tulee uudestaan ystävät.

En tiennyt näiden olevan nimeltään paperikko. Ruusuinen pahvikuori on kaunis ja keksin sille käyttöä kun saan kirjeet ja kuoret käytettyä loppuun. Paperi on parfymoitu ja tuoksu leijuu vahvana. Mistä ihmeestä löytäisin näitä lisää. Kenelle näitä edes lähettäisin.

En tiedä olenko liian monelle paljastanut, että haaveilen aivan tavallisestä elämästä ja perinteisen kodinrakentajan urasta. Vaikka rokkenroll vei sydämeni ja eksyin baanalla viettämään sitä rosoisempaa seikkailua, tasapainoitan sitä olemalla yllättävänkin konservatiivinen. Haluaisin  järjestää kaikkia juhlia, taitella lautasliinoja joutseniksi ja nauttia tyypillisen sunnuntain iltapäiväkahvihetken lisukkeineen. 

Kevyt keltainen alushame ja kirjailtu valkoinen kauluspaita.

Kuin tehdyt toisilleen.