perjantai 11. toukokuuta 2018

Kirppistelyä pt.2


Ei pitänyt poiketa mutten voinut olla poikkeamatta. Löysin harvinaisuuden. Juuri sopivan mittaisen kokopitkän mekon jossa on ihan  oikeat taskut. Sain siitä päivän aikana kehuja ja jyrkkää arvostelua. Tämän tyylin ajankohdasta en voi olla varma, mutta erottauduin toriväestä ja joillekin se on muodin tavoite. Mielipiteiden kärkkyys yllätti, mutta olisin minäkin kateellinen.


"Tää on just niin konservatiivinen että miehet menee ihan sekaisin tästä"
-Niinkö veikkaat?
"Ehkä välillä voi vähän olkapäätä näyttää"


En ymmärtänyt tätä alkuun lainkaan. Se oli sievä. Yksinkertainen ja juuri oikean värinen. Tiesin vain haluavani sen vaikken osannut sanoa mihin tällaista nenäliinarasiaa oikeastaan tarvitsee. Kuuluuko sitä kantaa käsilaukussa vai koristamaan peilipöytää turhuudellaan. Mukana tulleet nessut olivat parfymoituja. Silmä yksityiskohdille ansaitsee hatunnoston, mutta se hämmensi vain entisestään. Sitten selvitin sen tarkoituksen kuin maailman paras etsivä. Kauniin päivän kunniaksi valloitimme puistopaviljongin ja sitä ympäröivät penkit. Kun tuli aika käydä kesän ensimmäisellä kyykkypissalla tunsin oloni prinsessaksi. 


Harvoin pidän koruja. Silloinkin selkeästi ja vähän. Sormus oli juuri oikean kokoinen.

"Tällaisia ei kai oikein valmisteta enää"
Alusvaate vai yöasu. Ainakin lempivaate ja aarre löytyessä. Ehkä tällaisia hyvinkin valmistetaan vielä, mutta niitä myydään vain alan liikkeissä joissa en ole koskaan osannut käydä. Sellaisissa missä käydään naiseutumisen riitti. Rintojen mittaus ja ensimmäiset liivit. Ja vaikka myytäisiinkin voisin vain hypistellä. En osaa etsiä sellaisista. Osaan vain löytää kirpputoreilta.

SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig