Kirjoitan lauluja ei mistään. Tarkoituksenani täyttää se. Mikä lie minua vaivaa. Omituiset unet tyhjästä huoneesta. Tekotaiteeni tarkoitus on palata takaisin juurille. Romantikko ei luovuta koskaan, ja jäin katsomaan viime yönä kattoa silmät auki unettomuudesta. Oli kerran elämä johon herääminen oli painajaista, mutta tämä näyttäisi muuttuneen. Herääminen on eniten helpotus kun unenrippeitä karistaessa muistan miten paljon hyvää on. Vaikka tyhjyys on etäisyyttä suurimpaan iloon, olen monta kertaa käynyt siellä. Ja sen jakaa aion. Mikäli olen ainoa joka sen mielestäni ansaitsee olkoon niin.
Ulkona on kaunis päivä ja minulla on liituja. Laulan neljättä päivää putkeen ja pidän hyvistä säistä huolimatta kaulahuivia. Katselimme trion kesken dokumentin suomalaisesta tangosta ja se oli vain luontevaa. Nurkissamme lojunut harmonikka löytää kenties käyttönsä. Löysin siitä eräänä päivänä hartaan sumutorvilaulun joka kelpaisi merikäärmeen leskelle. Mieleeni ilmaantuu majakka ja aaltojen tuomia viskilaatikoita. Kaukana horisontissa pieni kalastajavene jonka kala ei syö. Yksinäinen kummitus ja myrsky minkälaista ei ole kukaan kuunaan nähnyt. Se kuulostaa tangolta minusta.
Ja tietenkin rakkaus. Se on päässyt itsestään yli muttei ole mennyt mihinkään.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti