perjantai 22. helmikuuta 2019

Avain


Olen tehnyt taikoja. Kauneuspöydän laatikosta löytyi katkennut avain. Koruketjuja on kertynyt mistä milloinkin ja löysin suht samaan pronssiseen taipuvan sävyn. Ei kovin haastava askarre vain viehättävää. Avaimen malli näyttää köynnökseltä ja katkennut osa kertoo että se on löytänyt pysyvän kotinsa kauneusalttarin lipaston lukosta. Omistaja peilikuvastaan.

"Olet kuin vuori jota ei voi valloittaa" 

En ole täällä valloitettavana, antakaa minun valloittaa. Seistä jylhänä lähempänä taivasta kuin kukaan muu, ei se tee teistä vuorta vahvempaa vaikka onnistutte siitä lohkareita murtamaan. Olen osieni summa ja paljas tuulelle, auringolle kuin kaikki muutkin. Palvokaa minua ennemmin maailman kattona  jonka alle pääsee suojaan. Tehkää retki jolla löydätte itsenne, mutta palatkaa ajoissa kotiin. En ole vastuussa kohtalostanne kun päätätte ylittää sietorajan. Eikä tämä ole uhkaus vaan suurten korkeuksien luonne ja sille luonnolle en mahda mitään. Sellainen ilmasto ei sovi ihmiselle, se verottaa vuortakin. Ihminen kasvaa, vuori kuluu. 

Katkenneen avaimen paino muistuttaa jostain. Niistä vanhoista taioista joita joskus loihdin ja jälkikäteen yrittänyt purkaa. Tiesin onneksi silloin mitä halusin, mutta niiden voima yllätti minut ja sain juuri sen. En enää koskaan tee samaa virhettä.

- Z - 

SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig