Alkaa jo näyttää kunnon kiertueelta. Helsinki, Pori, Tampere ja Jokioinen. Tuohon väliin mahtuisi vielä mukavasti muutama. Luvassa, poikkitiedetaiteellisen friikkitapahtuman avajaiset joihin on huhuttu hankittavan aivan liikaa viiniä. Lehmipoikateemaiset navettakekkerit tuolla pohjoisemmassa. Ja sitten vuoden kohokohtana komeat iltajuhlat yhdellä Suomen kauneimmista lavoista, värivaloja ja savukone. Lopuksi syysjuhlat raskaammalla kattauksella. Perhosia mahassa lepakoita vintillä. Minä kiitän.
Kuuntelen Nick Caven tuotantoa läpi. Aamukahvi oli kitkerää. Toi ulkoinen syksyfiilis on enemmän mun juttu kuin rantakelit. Jos sitä aidankulmaan sidottua mustaa kaulaliinaa ei ota kukaan viikon loppuun mennessä nappaan sen itselleni. Taiteilijoilla on mustat kaulaliinat. Musta näyttää hyvältä vasten oranssia maisemaa. Hyvältä näyttäminen tuntuu hyvältä. Sitten kun kirjoittaa kirjan on kirjailija ja kirjailija näyttää vielä paremmalta. Piirtäisin kannetkin itse. Täysi valta houkuttelee. Se onnistuu vain kirjoittamalla. Väliäkö syistä, kunhan kirjoittaa.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti