Löysin tällaiset tumput ja tällaisen rasian. Hyviä löytöjä näin pakkasella ja pienten aarteiden kertyessä. Vainuni vain paranee ja nyt haluaisin löytää koruja. Jotta voisin oppia käyttämään niitä. Koristautua muuhunkin kuin vain kynsilakkaan ja huulipunaan. Oman tyylin löytäminen on aina siirtynyt paremmille päiville. Tyyli tämäkin, mutta sen rakentuminen on vienyt aikansa. Paljon harhailua kirpputoreilla ja monen ihan kivan jutun ohittamista. Herätteitä laadun sijaan ei kiitos. Tiedän mistä pidän, ne teemat toistuvat tumpuissa ja rasioissa. Ruutuja ja ruusuja, vaaleanpunaista romanttista ja pientä paheellisuutta ripoteltuna kaiken ylle.
Olen melko varma hyvien päivien jatkumisesta. Löysin eilen kynttilän joka tuoksui leipomolta. Tämä on sitä tahmeaa vaniljaunelmaa. Kauniin päivän kunniaksi haistelimme kevättä vanhempien Kyllikkien kanssa. Söimme hyvin ja vaalimme pikkujutustelun taidetta. En aikaisemmin osannut arvostaa sitä, mutta tänä päivänä kaikki aiheeni liittyvät säähän tai hyviin kahvitarjouksiin. Sellaista kevyttä kuitenkin tärkeää jonka parissa on mukava kiertää kirppishalleja. Tavallisen tylsää arkea ja säännölliset iltalenkit. Soisin tämän onnen aivan kaikille.
Vietän talvilomaa pitäen järjestystä yllä. Oman potentiaalinsa tavoittelu on ollut täysipäiväistä työtä ja kun vihdoin ymmärtää oman parhaansa riittävän, löytyy yhtäkkiä tilaa itselleenkin suuresta suunnitelmasta. Minunlaiseni on tehty tekemään liikaa töitä. Näkymättömissä kuin työtä karttaen. Eikä minulla ole työstä johtuen aikaa oikoa muita. Eivät hekään saa sitä aikaiseksi. Ruusurasiat eivät löydä itseään.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti