Elämän ja kuoleman häät

Liityin Midjourneyn käyttäjäksi generoimaan tekoälyn luomaa taidetta. Lyhyesti - Tekoälylle syötetään komennolla tekstiä tai lauseita jonka pohjalta AI koostaa niitä vastaavia kuvia joista voi pyytää lisävariaatioita. Parametreja määritellään muuttamalla sanoja haluamaansa suuntaan kuten tarkentamalla valaistusta, kuvasuhdetta, tyylisuuntaa tai jopa nimeämällä tietyn taiteilijan. En ole asiantuntija kuinka tekoäly tarkalleen toimii, mutta tähän asti kokeilemistani Midjourney on se kaikkein mieluisin käyttää. Liittyminen ja kokeileminen on ilmaista, mutta koeajan jälkeen on erilaisia maksullisia suunnitelmia joista itse valitsin ja suosittelen 30$/kk rajatonta käyttöä /relax modessa. Kyseessä on nimittäin harvinaisen koukuttava lelu jota aloittaessa menee hetki opetella kunnes putoaa lopullisesti kaninkoloon.

Olen pari viikkoa uppoutunut tekoälytaiteen ihmemaahan ja löydän siitä jatkuvasti lisää kerroksia. En ole kiinnostunut väittelemään sen taiteellisesta arvosta tai vähentääkö se perinteisen käsintehdyn taiteen merkitystä, mielestäni tuo kaikki menee ohi aiheen. Keskityn soveltamaan sitä omiin tarpeisiin ja luoviin käyttötarkoituksiin. Tarkemmin, koen tämän loistavaksi työkaluksi kenelle tahansa taiteilijalle tai sellaiselle joka ei koe olevansa taitava tai edes taiteellinen. Minua viehättää kuinka se tasavertaistaa kuvien tuottamista heillekin jotka kamppailevat sisäisen maailmansa ilmaisussa ja sitä, kuinka se leikittää mielikuvitustani parantaen hiljalleen haavoja joiden vuoksi unohdin piirtämisen vuosikausiksi.

Elämä ja kuolema viettävät häitään. Yhdistelin eri tyylejä kuten psykedeliaa, art nouveauta ja romantiikkaa. Vaikutteita hain parista lempitaiteilijastani kuten Rudolf Koivu, Tove Jansson ja Gerda Wegener. Hain makaaberin satukirjamaista hääpotrettia jossa on uhkaavaa herkkyyttä. Vietin loputtomalta tuntuvien vaihtoehtojen äärellä venyviä tunteja kunnes lopulta sain itseni valitsemaan mielestäni onnistuneimmat. Näiden asetelma ja kirjo sykähdyttää. Elämme virallisesti tulevaisuudessa.

Oman tyylinsä kultivoiminen on pitkä prosessi ja se muuttuu alati. Mitään aidosti alkuperäistä ei kannata edes tavoitella ja isäni teki parhaiten sanoessaan minulle lapsena: "Kaikki on jo mietitty, ei ole mitään uutta keksittävää" vapauttaen minut täydellisyyden tavoittelusta ja taakasta luoda jotain todella ainutlaatuisen omaperäistä. Tärkeintä on että tekee ja vaalii rakkautta ilmaisun keveyteen. Taide on asia joka voi muuttua unenohuesta lyijynraskaaksi hetkessä. Luovuus on puutarhan hoitamista täydessä merkityksessä ja sen vaikutus ei ole aliarvioitavissa. Taiteilijan suurin velvollisuus taidettaan kohtaan on pitää itsestään huolta, sillä kukaan muu ei voi omaansa luoda eikä mikään tule kasvamaan kärsimyksestä. Se on vaarallinen on harha.

Hyviä työkaluja ei tule torjuman ja liian hyviä työkaluja ei ole olemassakaan. Jos jokin tekee valmiiksi sen mitä oli rakentamassa, silloin aloittaa suunnittelemaan seuraavaa tasoa. Nämä tekoälyn laskemat teokset näyttävät valmiilta mutta ovat siitä kaukana. Suhtaudun niihin hienostuneina luonnoksina ja kelpaavat toki sellaisenaan. Itselleni nämä antavat suuntaa sille minkälaista päänsisäistä maisemaa haluan lähteä konkreettiselle kankaalle maalaamaan. Taidetta ei tutkita sen ymmärtämiseksi vaan tutustuakseen mieleen joka ne on näkyviin luonut. Miten käykään kun tajuan taiteen tutkivan  parhaillaan minua.

Enkä aio rajoittua vain kuviin olen myös tarinankertoja. Kirjoitan tekstiä tyhjästä ja kuvailen kirjaimilla vieraita todellisuuksia joissa en ole koskaan käynyt. Tavoitteenani tuoda niitä lähemmäksi pelkillä mustilla symboleilla valkoisella pohjalla kirjaviksi räjähtäviksi mielikuviksi. Voin tämän avulla helposti ja lyhyessä ajassa tehdä niistä luonnoksia kuin valokuvia pääni sisältä. Sukeltaa niihin syvemmin kuin olisin koskaan osannut kuvitellakaan. Kirjoittaa talteen niiden kertomat tuhat sanaa.

Tämä on kuin terapiaa. 

Tutkimalla näitä teoksia kysyn itseltäni miksi niistä pidin eniten, mikä niissä tuli valituksi. Huomaan toistuvia muotoja ja vetoavia samankaltaisuuksia. Mikä niitä yhdistää ja tekee niistä keskenään erilaisia. En valinnut niitä kaikkein selkeimpiä jotka piirsivät hahmonsa tarkkaan, vaan pidin enemmän aavistuksesta joilla he koskettavat toisiaan. Kuinka he antavat ymmärtää hellän suudelman tai katseen tai tanssiaskeleen. Kuinka hääpari kasvottominakin näkevät toisensa.

Kommunikoimme nykyään estetiikoilla. Profiilimme julkisivu välittää väripalettimme ja yleistunnelman yhdellä sipaisulla. Pidämme toistemme energiasta, esteettisestä ilmeestä ja kokonaisuuden sommittelusta. Haluamme löytää sen omamme ja sovittelemme niihin itseämme. Puhumme niistä henkilökohtaisina aikakausina ja kun pidämme jostain erityisesti siitä sanotaan ikonista. Käsitteet joilla aiemmin kesti kymmeniä tai satojakin vuosia muovaantua ovat liitetty henkilöön itseensä ohikiitäväksi ja alkuperäisen merkityksensä vastakohdaksi. Kun kaikesta tulee ikonista mikään ei ole. Muotisykli vuosikymmenen sijasta on vain viikko eikä enää vaihdeta vaatetta vaan päivitetään kerralla koko estetiikka. 

Ovatko nämä kuvia elämän ja kuoleman häistä vai muotokuvaa sittenkin minusta itsestäni. Osaisinko kuvailla esteettisiä mieltymyksiäni tässä vaiheessa näitä tekoälyteoksia paremmin. Haluaisin tarttua itse siveltimeen ja viimeistellä sen mistä nämä antavat hyvän aavistuksen, mutta siinä menisi loppuikä kun harjoittelen tekniikan ja työstän kaiken yksitellen valmiiksi asti. Enkä ikinä ehtisi sitä kaikkea oppimaan mitä mieleni tekee. On aivan oma pulmansa tietää mistä edes aloittaisin. Kuka olen ja mistä tykkään. Katsotaan näitä hetki tarkemmin sitä tarkastellen.

Kuin irronneita sivuja vanhasta satukirjasta joissa karmea ja kaunis kohtaa harmoniassa. Synkkää, mutta silti suloista. Haikeaa ja toivoa täynnä. Rakkaustarinoita toiselta puolelta. Havaitsen boheemia vallankumousta, perinteistä klassista romantiikkaa ja ripaus goottilaista kauhua. Tunnistan lempitaiteilijoideni vaikutteet ja kuinka AI heidän kädenjälkeään hahmottaa. Ne eivät ole sitä tunnistettavasti kuitenkaan, mutta jollain tasolla heiltä on saatu talteen sitä jotain olennaista joka minun silmiini tekee heistä sen ikonisen. 

Jälkimmäisin huomio on se mikä eniten vavisuttaa. Käyttää elämänsä originaalin sijasta johonkin omaan, kunnes nimeni luo sateenvarjon jonka alta tekoäly valitsee ne kaaret ja linjat joita oma kädenjälkeni on rakentanut joksikin omaleimaiseksi, josta kone voi laskea olennaisen aivan uudeksi taideteokseksi jonkun tuntemattoman toimesta. Ei ole mahdollista että tämä tulisi ikinä korvaamaan mitään perinteisenä miellettyä, tätä ei olisi edes olemassa ilman sitä kaikkea. Yksikään näistä kuvista ei voisi olla ilman jokaista taiteilijaa joka on koskaan elänyt. Eikä ole riittävän hyvä jos se vain jäisi tähän. Näen päinvastaisen tapahtuvan. Näen renessanssin alkavan.

Jos en maailmanlaajuista niin ainakin henkilökohtaisen. Moni teema kulkee nyt käsi kädessä kohti uusia alkuja muuttoa myöten. Tässä ajantilassa en ole koskaan aiemmin elänyt ja välillä tulevaisuus tuntuu varastetulta. Siksi on lohduttavaa kuvata elämä ja kuolema sulassa sovussa, toisistaan lumoutuneina rakastavaisina solmimassa liittoa jota mikään ei voi erottaa. Ei ole moraalista väärää tai oikeaa joka on heistä lähtöisin, ei sen syvällisempää kuin kahden kokonaisuus joiden häitä vietämme joka ainut päivä. Olemme pelkkiä todistajia.

Olen yhä ällistynyt ja epäuskoinen näiden laatuun tietokoneen tekemiksi. Suurimpana ongelmana onkin mitä keksiä seuraavaksi. Kun kirjoitan komennon /imagine ja tajuan sen äärettömät vaihtoehdot yhdistellä lähes mitä tahansa toisiinsa, menen hetkellisesti lukkoon. Nyt se on siinä edessä, se juttu jota en koskaan aikaisemmin tiennyt kaipaavani mutta olen koko ikäni toivonut olevan olemassa. Työkalu joka vaatii käyttäjältään eniten mielikuvitusta. Ominaisuus jota olen harjoittanut juuri tätä varten. Tämä on se hetki kun haihattelijasta tulee ammattilainen ja taivaanrannan maalarista virallinen titteli.

Tämä on hauskinta puuhaa pitkästä aikaa. Aikana kun laitteet kahlitsee tulee vastaan jotain mikä ei pakota palvelemaan itseään tai kilpaile huomiostani. Sen sijaan leikittää mieltä ja kuljettaa minua vampyyrien loistokkaisiin tanssisaleihin, sieltä hyvän ja pahan puutarhaan, paljastaen minulle lopuksi Jumalattaren monet kasvot. Odotan aikaa kun seison tulevan asuntoni verannalla taulutelineen edessä ollen ottamatta taidetta vakavasti. Tai liioin mitään muutakaan. 

Sen lupaan.

 

Jani Matti Juhani · Jani Matti Juhani - Rakkautta kuoleman kanssa