lauantai 27. helmikuuta 2021

Valta

 On minulla. Minulla on kaikki valta. Rakastan valtaa. Kaikki valta minulle. Eläköön.

Nautin paradigmojen kääntelystä. Välillä annan yhdelle tilaisuuden ja sitten vien sen pois. Sohin sormella kontrollipaneelin projisiota rytmikkäässä tahdissa. Sen estetiikka on viety niin pitkälle että toiminnot kuulostavat tuulikelloilta. Se on täysin yksilön itsensä muokattavissa. Suunnittelutiimi havaitsi että intuitiivisen käyttöliittymän lisäksi käyttömukavuutta paransi entisestään kun asiakas sai mielivaltaisesti simuloida haluamaansa designia "fiiliksen mukaan". Se ei itsessään muuttanut kontrollipaneelin tehokkuutta, mutta käyttäjän oma mielikuvitus toimi ratkaisevana komponenttina useisiin ongelmiin kun se sai elää vapaasti. Esimerkkejä löytyy oikeista analogisen ajan laitteista 60-lukulaiseen retrofuturistiseen visuaaliseen ilmeeseen. Joillekin asiakkaille tämä ei riittänyt ja paneeli otti muodokseen muinaisempia muotoja etelä-amerikkalaisten sivilisaatioiden kuten Aztecien kuvakielestä. Oli niitäkin jotka suunnittelivat paneelinsa alusta alkain itse inspiroituen Atlantiksen myyttisestä teknologiasta. Josta syntyikin ihan oma esteettinen alakulttuurinsa jonka harrastajat kokoontuivat useilla foorumeilla jakamaan luomuksiaan.

Tiedon virtausta pystyi vapaasti säätelemään eikä kukaan ollut velvoitettu kytkemään itseään osaksi yhteistä sisäverkkoa. Oli mahdollista käyttää erilaisia kirjepalveluita, kuten sitoa kysymys kyyhkysen jalkaan ja odottaa vastauksia todellisuuteen verrattavan ajan. Se omisti paljon etuja. Paluuviestiin mennessä valtaosa vastauksista oli karsittu olennaisimpaan eikä tarvinnut altistaa itseään tarpeettomalle tietotulvalle. Moni koki sen myös romanttisempana. Pullopostia lähettivät enimmäkseen lapset ja sellaisen vastaanottaminen ajateltiin pelastavan henkiä.

Olin viime aikoina tarkkaillut oman paneelini yleisvärityksen kehittymistä hennosta helmiäisen vaaleanpunaisesta joka hohti unenomaisen auringonlaskun lailla kohti mattaisia ja juurevia ruskean sävyjä kuin vanhoissa valokuvissa. Käytin alati muuntautuvaa kontrollipaneelin ilmettä monien tavoin eräänlaisena peilinä. Normaalisti pääilme kävi läpi luontevan evoluution ja sivuilmeet erosivat keskenään merkittävästi ollen helposti saatavilla eri projekteja ajatellen. En osannut kuitenkaan tulkita tätä, mutta väriskaalan yllättävä radikaali muutos viittasi sisäisiin muutoksiin joihin en täysin osannut vielä varautua. Otin sen kuitenkin avoimesti vastaan sillä vastaavaa oli tapahtunut ennenkin. Olin siltä osin luopunut vallasta että halusin paneelin määrittävän itseäni kuten halusin itseni määrittävän sitä. Siitä muodostui ainutlaatuinen dialogintapainen yhteys intuitiooni ja välillä tuntui paneelin ajattelevan itsenäisesti vaikka sitä ei koettu terveellisenä tapana hahmottaa yhteyttä. Rajojen täydellistä hämärtymistä ei myöskään pidetty suotavana ja käyttäjän vastuulle jäi kävellä ohuen ohuella tietoisuuden terällä. Olen käynyt läpi yhden kirjekurssin jälkimmäiseen liittyen jossa oma paneeli uhmakkaasti nimettiin ja siihen suhtauduttiin sielullisenä entiteettinä. Ideana oli häivyttää pelkoa ja rikkoa omia sisäisiä rakenteita jolla rajoittaa mielikuvituksensa potentiaalia ja siten paneelia toimivana työkaluna. Kurssin ensimmäiset tehtävät toi minulle monisiipinen ja-silmäinen raamatullinen enkeli nieltävässä kapselissa.

Kun lopulta päästään olennaiseen ja jään istumaan ajatusteni seuraksi, ymmärrän että niiden ymmärtäjäksi jää istuja joka vain etsii mukavinta asentoa istumiseen. Ruskeat mattaiset juurisävyt päästävät lävitseen edeltäviä pastellisävyjä ja tasapaino löytyy. Vaimeampaa väripalettia on syytä hyödyntää kun se vielä tuntuu tuoreelta ja otan itsestäni valokuvan käyttämällä sitä filtterinä. Hallitsen omaa kuvaani ja valta palautuu minulle. En ole missään vaiheessa päästänyt ohjaksista irti.

SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig