Se tietynlaisuus jota olen hakenut ja itseäni vertaillut on moninkertaisesti pelkkää turhaa. Näen asiat tavallani ja se on tuonut minut tähän jossa tiedostan sen. Senkään merkitys kuinka pidettävä on tai kuinka totuutena omat väittämät otetaan ei ole määrittävä asia. En aloita sitä kilpailua itseni kanssa sillä kilpikonna voittaisi sen joka tapauksessa. Mitä haluan ja minne menen vastaa arvojani ja nautin myös menemättömyydestä. En voi samaistua kulttuuriin väkisin ja vaikka olisin ainoa asukas komeetallani, pyrin olemaan sen hyvä hallitsija. Kävelen tämänkin päivän ele kerrallaan ja ulkona lisääntyvä valo hämmentää minua. Olenko vuodenaikojen armoilla vai peräti niiden suunnittelija.
Olen rauhassa vaikka myrsky nousisi. Sen kauheus on sen kauneus ja jopa lempilapseni.
Tänään korostan kiitollisuuttani. En tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi ja ohitan aavistukseni hetken tärkeydelle. Tämä on tärkeää ja mitä teen on tärkeää. Elämässäni on tärkeitä ihmisiä. Tärkeimpänä erotan sen mikä on tärkeää ja mikä ei. Eikä mikään ole koskaan liian tärkeää. Joku päivä löydän hänet jonka kanssa jaan enemmän kuin muiden kanssa ja olemme onnellisia. Siihen asti olen kokonainen olevainen jonka ilot kumpuavat pienistä asioista. Olen nimittäin ylittänyt itseni suurimpana haasteena ja pukenut sanoiksi sanomattoman. Ansaitsen kaiken ylistyksen.
Ilta on aluillaan, mutta olen valmis jo levolle. Odotan arkipäivien aamuja ja uuden viikon alkua. Kuten olen alkanut huomaamaan. Tulevaisuus on kirkas.
Rakkaudella Zeta.
Rakkaudella Zeta.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti