Olen enimmäkseen syönyt hyvin ja levännyt. Suunnitellut matkaa ja meditoinut olojeni ylle. Näen vieläkin painajaisia joka yö. Onneksi olen koulutettu supersankari joka tietää miten toimia hädässä. Se ei kuitenkaan ratkaise lepäämättömyyttäni. Niin se vain on. Kaksoiselämästäni johtuen olen ikuisella lomalla. Hauduttelen kannullisen teetä ja kallistan silmäni parempaan kulmaan nähdäkseni kuvauksellisemman sekasorron. Moni asia jota pidin tärkeänä on karissut kuin tuhka tulipäästä. Hyvänä uutisena, se reikä siinä keskellä rintakehää joka laulaa yksinäisyydestään on muuttunut lempeämmäksi. Kodikkaaksi takan lämmittämäksi viltiksi ja entistä pienempien ilojen arvostajaksi. Heikkouksien transmutointi vie aikansa, mutta nyt näen onnistuneeni mikä lieneekään paljastuessaan. Olen pahoillani joka kerta hetkisen vähemmän.
Huomenna saalistamme äidin kanssa laatikollisen mansikoita. Todennäköisesti syömme kaiken heti. Otan osuuteni saaliista ennen kuin se häviää parempiin suihin. Niin kuin se suklaa jonka unohdin typeränä keittiön pöydälle. Ei sitä kissatkaan syönyt.
- Z -
Ei kommentteja
Lähetä kommentti