Tauko

Vanha ulos uusi sisään. Kuppi kuumaa ja höyryä menemään.

Minulla on valtava määrä hyviä ideoita. Luottakaa vain ja sallikaa vapaat kädet, silloin kun innostun tuotan tulosta. Näen kirkkaan taivaan ja auringon tässä pahaa enteilevässä kaamoksessa. Sisäinen solarium. 

En puhu usein laulamisesta ja mitä se minulle merkitsee. Pelkään usein asioita joita ei tarvitse. Lahjaksi annettu on pysyväksi annettu. Vaikka jonain päivänä päätä särkee ja luontainen riimittely ei tunnukaan yhtä luontevalta, on se siellä yhä. Se ominaisuus joka pukee ajatukset selkeämmin sanoiksi loppusointujen kera. Mitä se minulle merkitsee? En tänä päivänä tiedä haluanko sanoa sitä ääneen. Se ulottuu niin syvälle läpäisten latvustot ja juurakot riippuen mistä suunnasta sitä katsoo. Se on minussa suorastaan pyhintä. Mysteeri joka luo ihmetystä.

Erikoisuuksien tavoittelu on jäänyt taakse. Tavoite on lisätä kauneutta. Mielikuvituksen rikkauksia jokaisen saataville. Siksi pidän tästä päiväkirjan kirjoittamisesta. Se ei ole niin esillä että se vaikuttaisi sisältöön, mutta se ei ole piilossa etteikö voi halutessaan pistäytyä. Enkä puhu kenellekään tietylle. Kirjoitan koska se on helppoa. Sisäisen äänen symbolista merkkijärjestelmää ja sen loputonta manipulointia. Vaatii aika paljon ääneltään. Ja itseluottamukselta. Ilmaisu ei ole itsestäänselvyys.

Laulu on ääni itse. Punottu tavujen väliseen tyhjään tilaan. Melodia voi olla ilman sanoja ja sanoja voi olla ilman melodiaa, mutta vasta yhdessä ne muodostavat kappaleen. Niin nokkelasti sulautettu yhteen että useimmat erehtyvät niiden olevan yksi ja sama asia. Velvollisuuteni on tietää paremmin. Älkää tulko neuvomaan miten sisältöäni tulkitsen. Istu alas ja kuuntele. 

Toivon että pian olisi lisää jaettavaa. Kytken itseni koneen kummitukseen.