sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Vuoden alku

Mietin minkälaiset eväät pakkaan reppuuni.

Pantone valitsi vuoden 2021 väreiksi auringonkeltaisen ja kivenharmaan kuvaillen sitä vankan varmaksi ja piristäväksi yhdistelmäksi. Sen tarkoituksena on tuoda kestävyyttä ja toivoa koska tarvitsemme ihmisinä rohkaisua. Yhdistelmä symboloi viisautta, kokemusta ja uudistumista vieden meitä eteenpäin kohti uusia tapoja ajatella ja tuoreita konsepteja.

Pakkaan siis ensimmäisenä auringon ja kiven. Palan taivasta ja palan maata.

Isoäidiltä sain ison vihreän Humppilan lasikannun joka sopii täydellisesti kauan sitten hankkimaani salaattikulhoon. Löysin myös TexVexin ilmaishyllystä itselleni riippumaton ja yhdistän ne mielessäni leppoisaan puistopiknikkiin. Lasikannuun sekoitan sangriaa ja salaattikulhoon kaiken mitä sinä päivänä löytyy jääkaapista. Riippumaton sovitan aurinkorinteelle kahden puun väliin, sen alle piknikviltin ja matkakaiuttimen.  Jos innostun enemmän, pakkaan mukaani shishan ja vaniljatupakkaa. 

Ajatuksissani siihen saakka olisi käydä töissä, harjoittaa läsnäolevaa viikkausta, nukkua päiväunia, sijoittaa kaupassakäynnit illalle ja katsella ikkunasta lumista naapurustoa. On päästettävä irti ja mulla se mielenterveys ottaa etusijan. Alituiseen munankuorilla kävely saa loppua ja keskityn tekemään niistä ennemmin mosaiikkia. Tässä hetkessä soi vaimea sateinen jazz ja eilen ajoimme kahden kuplan ohi jonka kohdalla puristin vieruskaveria käsivarresta ja toivoin kahdesti. 

✦✧✦✧

Olen usein kaoottisina hetkinä ajatellut lausetta jonka luin joskus jostain. 

"When things seem to be falling apart, in the grand scheme they are merely falling into place"

Suomeksi sanottuna, asioilla on tapana järjestyä.

✦✧✦✧

Varattiin äidin kanssa kirpputoripöytä pariksi kuukaudeksi ja asennoidun turhasta luopumiseen. Olen jo onnistunut mahduttamaan kaikki vaatteeni olemassaoleviin kaappeihin ja vierailija on sanonut että kämppä vaikuttaa tyhjemmältä. Edessä on vielä paljon uusiksi järjestelyä koska saanen tänään television ensimmäistä kertaa koko yksinasumiseni aikana. Toteutan sitten vihdoin pitsaa&limsaa-roskaleffamaratonin kaverien kesken.

Älysin vihdoin ottaa saunavuoron. Se on viimeisinä viikkoina nostanut kauneudenhoitoni uudelle tasolle. Hieron lauteilla itseeni suolakiveä ja annan hiusnaamion vaikuttaa turbaanin alla lämmössä. Haluaisin kesälle pitkät hiukset lettikampauksia varten ja oonki taas innostunut niiden hoitamisesta. 

Herään arkiaamuisin jo kuudelta ja olen onnistunut löytämään energiaa meikkaamiseen. Maskin takaa ei paljoa näy ja huulipunaa on ikävä, mutta kun vähän ehostaa kulmia ja sutii luomiväriä aamukahvin ohella niin tuntuu laitetummalta. Säästän aikaa valitsemalla vaatteet valmiiksi edellisiltana kuin maailman kunnollisin koulupoika.

Yritän parhaillani löytää uutta työhuonetta. Sellainen jonne saisin vietyä ompelukoneen, soittelukamoja ja pystyttää kuvausnurkan. Olen suunnitellut lehtiööni nukketeatteria ja sen asukkaita. Siinä yhdistyisi monta lajia ja taidetta. Urani näytelmäkirjailijana, näyttelijänä ja ohjaajana voisi alkaa enkä tapani mukaan kysy siihen keneltäkään lupaa.

Ehkä vielä saan aikaiseksi rakentaa sen suuren pahvisen jukeboxin jonka istuttaisin keskelle aukeaa kuin mystisen monoliitin ja istuisin sen sisällä odottamassa kunnes joku uskaltaa tunkea siihen vaihtorahojaan ja toivoa lempilauluaan jonka sitten esittäisin. Se olisi hauskaa.

En ole enempää lupauksia tehnyt kuin sallia luonnonkiharoille tilaisuuden näyttäytyä useammin. Kiharapään rutiinissa on oma opeteltavansa, mutta kaikki tämä tämmöinen kiinnostaa. Tuntuu hyvältä tehdä hyviä asioita itselleen. Työstän onnellisten tunteiden kokemiseksi. Pääsen sinne vielä joku päivä.

Kaikille sinne rakkautta ja hyvää. Ollaan mahtavia toisillemme.

SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig