maanantai 29. huhtikuuta 2019

Kevätsiivous

Sen on useimmat huomanneet, en ole ollut entiselläni. Vaikka olen koko pienen ikäni tutustunut Pariisiin isän ja äidin kintereillä, vasta nyt näin itseni onnellisesti eksyneenä suurkaupungissa. Josta kiskon itseni takaisin suomalaiseen pikkukaupunkiin joka ei paluumuuttajien mukaan koskaan muutu. Väitin jo yläasteella ensimmäisen kerran että kyseessä on kaupungin sijaan ilmiö. Anomalia keskellä Bermudan kolmiota jonne kaikenlaiset mystikot löytävät tiensä. Synnyinranta jonka hiekkaan kypsään ikään ehtineet kilpikonnat palaavat laskemaan jälkeläisensä. Kontrastina siinä on jotain erityistä. Yksinkertaisempaa elämää ja läheisempi suhde luontoon. Pariisin kaduilla yritin vaistonvaraisesti suojella rupikonnaa ylittämässä tietä, samoin kuin täällä juoksentelen typerien fasaanien perässä etteivät ne äkisti peruuta ajavan renkaan alle. 

Suursiivo kevään kunniaksi. Fyysisen ja henkisen maailman juttuja. Hyvinvointihakuista aktiviteettia, vaatekaapin uudistamisesta vanhojen ystäväpiirien virvoittamiseen. Pitkän kuoriutumisen jälkeen koittaa uusi aika. Vaikka kokemus on vasta aluillaan se on jo moninkertaisesti lunastanut itsensä takaisin. Vihreiden lehtien pilkistellessä elän kevään kukkimista tänä vuonna toista kertaa. Kuin syntyisi kahdesti peräjälkeen. Ensimmäisen kerran tietoisuuteen ja toisen kerran maailmaan. 

On niin paljon jaettavaa. Entistä vähemmän asiaa.

- Z -

SHARE:

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Ylpeys


En muista enää miksi tätä paikkaa kutsuttiin. Galleria gallerioiden joukossa. Tässä kuvia viimeiseltä viikolta kun luovutin kronologian suhteen ja annoin kaupungin kaapata. Minua sanottiin niin monta kertaa kauniiksi että tunsin sen. Vaikka viiletin kuukauden jaloillani koin oloni levänneeksi ja kaksi viimeistä iltaa ennen paluuta itkin. En halunnut lähteä. Näin itseni miten minut ensi kertaa kohdatessa nähtiin. Hienona ja aina tervetulleena näyttelytiloihin juomaan ilmaista kuohuviiniä. Jouduin itkiessäni sen myöntämään, kuinka kamalaa on ollut. Ilohetkiin takertumista kun onnellisuuden pitäisi olla juuri niin helppoa miten jotkut sen saavat näyttämään. Pariisissa en peitellyt erinomaisuuttani vaan asetin sen entistä näkyvämmäksi. Unohdin hävetä ja ylpistyin. Lupasin, että aikani on liian arvokasta enää jakaakseni sitä kevyin perustein. Ymmärsin että olen aivan kuten kaikki muut.

Tämä teki hyvää.

Merci.
SHARE:
© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig