Le Lavo//matik

♡

Mestoil riittää kuvailtavaa. Isä sanoi syödään ensin Bellevillessä yksi "bubunn" jonka jälkeen tavataan eräs taiteilija yhes toises kahvilassa koska siinä edellisessä soi tekno. Kysyn miten bubunnia syödään ja hän neuvoi seuraamaan perästä. Ensin sekoitetaan chilitahnaa haluttu määrä kastikkeeseen joka kaadetaan annoksen päälle, sitten otetaan aterimet joilla sekoitetaan kaikki sekaisin. Annos oli valtava. 

Belleville on Pariisin kiinalaiskortteleita. Käymme siellä usein. Isä tervehtii kiinaksi katoksen alla värjötteleville toppatakkisille työläistytöille. Kysyn ovatko läheisiäkin tuttuja, ei kuulema vaikka kovasti juttua iskiessä tarjoavat palveluksiaan. Sitä vain päätyy tunnistamaan toisensa kun liikkuu paljon alueella ja hän haluaa välillä treenata kiinankieltään.

Au Café de Paris

Kuulema kahvi on Suomessa pahaa vaikka sitä on joka paikassa. 

Täällä kun tilaat kupin sinulle tuodaan Espresso. 

Baarin perällä on ikivanha kabareesali. Sen penkkirivit kaipaisivat uutta verhoilua ja viimeisimpänä kriteerinä käytölle on päivitetty äänieristys. Omistajat miettivät miten saisivat säilytettyä salin alkuperäisen hengen remontin jälkeen. Isä kysyy tapahtumaohjaajalta mitä se vaatii että pääsisin lavalle esiintymään. Olen katsokaas suuri laulaja-taiteilija Pohjolasta ja minun on ehdottomasti päästävä esiintymään tänne. Ohjaaja sanelee summia, mutta mainitsee että jos tänne saa riittävästi väkeä lavan saa käyttöönsä ilmaiseksi. Joku performanssi, katutaidetapahtuma, kunhan ihmisiä tulee niin asiat kyllä onnistuu. Kukaan ei vaadi minua demonstroimaan mitään, lahjoitan tiskille käyntikortin ennen poistumistani. Ohjaaja huikkaa perääni "koska vain madame!"

Katutaideputiikki Le Lavo//matik (fb/insta). Paikallinen skene monetisoi hengentuotoksiaan myymällä teoksia joita voi viedä kotiin. Graffititaide kuuluu jokaiselle ohikulkijalle ihasteltavaksi, mutta valokuvan lisäksi ei muuta matkamuistoa mukaansa saa. Tukekaamme siis taiteilijoita ja pidetään kaupungin pesijät työllistettyinä. 

Mitä on nykyisyys?

Muutama taiteilija työssään pysähtyy nauramaan kun otan kuvia kuvaajasta. Kysyn tuntevatko he hänet? Kyllähän he. Tullut tutuksi. Tässä kulmilla pyörii usein. Kuka ei Lomo Zanoa tuntisi. 

Ostin kiinalaiselta marketilta parillakympillä erikoisen näköisiä herkkuja. Tästä tein itselleni löydön. Kuivattua bataattia puristettuna pitkulaiseksi makeiseksi. Ei kovin makea, aasialaiset herkut tuppaavat sisältämään kolminkertaisen määrän sokeria. Löysin näitä vastaavia joskus Suomesta ja söin liikkeen niistä tyhjäksi. Omistaja ei koskaan tilannut niitä lisää joten jäin ilman tähän päivään saakka. Koostumus on karkkimainen, aromi mieto. Söin koko paketin samantien.

Välillä onnistun kyseenalaistamaan juureni tänne ja välillä se muistuttaa yllättävin tavoin miksi minun ei pitäisi. Isä näytti paikan jossa on vakava sortumavaara. Talo luhistui sisältä ja se on tuettu isoilla palkeilla. Jos se romahtaa niin viereiset talot romahtavat mukana. Dominoefekti. 

Hän osoitti sormella. Tuossa oli aikoinaan isoisoisäni liike ja sen yläpuolella oli isoäitini huone. 

Mainitut paikat löytyy täältä