tiistai 5. maaliskuuta 2019

Kirppistelyä pt.10


"Saanen esittäytyä.."


Taloyhtiön ullakolle muutti uusi asukas. Hän on nimeltään Heidi. En tiedä Heidistä paljoakaan kuin hänen torsoonsa kirjatut mitat. Pientä kulumaa ja tussijälkiä lukuunottamatta täysin ehjä. Olen etsinyt hänenlaistaan jonkun aikaa ja harvemmin seisovia mallinukkeja on tullut kirpputoreilla vastaan. Vaatelöytöjä varten erityisen käytännöllinen. Siinä on oma urakkansa demonstroida kuteita yllään ja tähän aikaan vuodesta ullakko on kuvauksellisuutensa lisäksi erittäin kylmä. Aamupäivän valo oli levoton. Tämä on uusi ympäristö meille kummallekin.


Hilpeää tässä on kuinka äidillä ja minulla on tapana lähettää kirppiskierroksiltamme kuvia asioista joita epäilemme toista miellyttävän. Tässäkin yhteydessä sain viestin kahvinkeittimestä rikkimenneen tilalle ja (tässä kohtaa sain ilmoituksen potentiaalisesta aarteesta ja hyppäsin oitis pyörän päälle tarkistamaan asia omin silmin. Palasin hetki sitten jotta voin kirjoittaa kappaleen loppuun) perään kuvan lattialla nojailevasta mallinukesta. En ole hänelle mielestäni erikseen maininnut etsiväni sellaista, mutta se sopi oikein hyvin kummien juttujen joukkoon joista saattaisin kiinnostua. 

Etu perustuu sille, että tunnistaa toisen tyylin ja luonteen. Kaikki ei aina osu kohdalleen, mutta sitä voi silti tarjota. Kummallakin meistä on sisäänrakennettu suurpiirteinen näkemys oikeasta koosta ja pidän hänet tehokkaasti perillä minkäkin kauteni vaikutteista. Viimeaikoina se on ollut kaikenlainen romanttinen, vaaleanpunainen ja kukkakuosillinen. 


Nostin mekon rekistä ja tarkastelin sitä ympäriinsä. En ollut varma onko se mahdottoman hirveä vai ihana. Äiti sanoi että se on sellainen 'pieni talo preerialla' tyylinen ja siitä tulee aina mieleen nimeltämainitsematon moniavioinen kultti jossain tuolla rapakon takana. Heidän monimutkainen tapa letittää ja luoda kampauksia herättää minussa ihastusta vaikka instituutio itsessään on puistattava. Mekko on hyvin konservatiivinen ja kangas mukavan tuntuista. Kokonaisuus mielikuvineen vetosi minuun enkä miettinyt sen enempää miksi. Kunhan pidin siitä.


Vanhaa aikaa lisäsi tyyliin napillinen viininpunainen neule. Olen alkanut hankkimaan asukokonaisuuksia yhden kirppiskierroksen aikana. En ole varma sen hyödyistä, mutta näin olen tehnyt. Valikoin värit jokatapauksessa oman palettini ehdoilla joten kokonaisuudet ei jää suinkaan yhteen.


Aloin pitämään henkseleitä sillä jostain syystä kaikki käytössäni olevat housut olivat liian isoja. Henkselit kiskoivat housut lähes kainaloihin ja jotkut solvasivat että näytän hupaisalta vaarilta. Niiden käytännöllisyys kuitenkin ylitti kaiken kritiikin ja jatkoin elämääni tyypilliseen pihalla olevaan tapaani. Nämäkin tulevat varmasti muotiin taas jonakin päivänä ja sopeudun joukkoon kuin natiivi suorastaan. Nämä röyhelöiset henkselit koskettivat sisälläni jotain. Käytännöllisyys ja ylenpalttisuus ovat lyöneet kättä yhteen. Ne on kauheet mut ihanat. Selkeästi päivän teema.

SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig