tiistai 22. tammikuuta 2019

Vapaus kaikille



Ollaan ihan hetki hiljaa mulla ei ole asiaa on hyvä meininki ja mä korkkaan tämän alttarin. Mä sanon ei ole lavaa kummempaa ellei siinä tanssiakaan saa ei mua kiinnosta pönöttää on liikaa kaunista elämää. Voi ei mitä sanottiinkaan silloin? Voi ei Vangit vapauttakaa illoin, että päästään viskibaariin.. ryypylle. Juon kunnes kesä koittaa ulkona on niin kovin harmaata mut ei anna sen haitata tää on lahja mulle sulta. Oii i i i i i i i ii korpit laulaa kuolemaa kukat kukkii ainiaan mä sanon kukat kukkii ainiaan! Voi ei miten se taas menikään? Suurempi tarkoitus kuten rakkaus on nurkan takana siis anna mun korkata tää kaunis elämä tällä kauniilla lavalla tässä ihanassa tuulessa on herkkää heilua. Voi ei mitä sanottiinkaan silloin? Voi ei hullut vapauttakaa illoin, että päästään viskibaariin.. ryypylle.

Vokaalit & sanat: Sini Eloranta Kitara: Juha Kreivi Basso: Anssi Pohjola www.deliastclairei.com Kuvaus, äänitys, editointi & miksaus: Jere Koivisto
SHARE:

Minä suojelen sinua kaikelta

+
'Minä suojelen sinua kaikelta' videokuvaukset Metsäpurosalissa 16.-19.1.2019
Ensi-ilta Nuorten ilmastohuippukokouksessa Finlandia-talolla 2.3.2019

Matka kohti vieraanvaraisia rantoja. Maailmanparannusta ja sen sellaista. Tunnelmakuvia ja taidepaloja tien päältä. Muistan jälkeenpäin kiitelleeni koko urakan kivuttomuutta. Jälkikäteen jokainen osallistunut oli rakkautta täynnä. Meitä oli ainakin yli sata joiden joukossa rautainen ammattilaisuus korostui edukseen. Se tuntui lähestulkoon lomalta kokoluokastaan huolimatta. Ei tarvinnut kahdesti käskeä ja aina oli joku joka tiesi missä mennään. Tuntui hyvältä luopua kontrollista. Osaaviin käsiin.
SHARE:

tiistai 1. tammikuuta 2019

Paluu tulevaisuuteen


Luomisen tarpeesta on turha itseään syyllistää, tämä on vain elämää ja sen sisällön vastuu jää vain itselleen. Paino sanalla vastuu. Vaikka kaikki olisi mahdollista ei se tarkoita ettäkö kaikkea tarvitsee tavoitella. Otan kierrätykseni ja kulutukseni vakavasti, eräänlaisena matkana kohti sen kehittämistä ja karsimista. Kevyempää taakkaa itselle ja ympäristölle. Olen huomannut sen olevan yllättävän helppoa ja nautinnollista kun siihen suhtautuu siten. Radikaalien lupausten lunastaminen on osoitettu jo aikaa sitten mahdottoman vaikeaksi ja leveeksi laittaminen on usein vastareaktio itseaiheutetulle sorrolle. Ketä vastaan minä kapinoin? Kuka alunperin laittoi minut laatikkoon? Hidasta, mutta varmaa edistystä tavoitellen koska vieraantuminen on todellista. Kun haluni pysyä muiden perässä hälveni, en halunnut puoliakaan asioista joita minun olisi kuulunut haluta. Samalla hävisi puolet asioista jotka minua olisi muihin yhdistänyt.


Kutsuin sitä yksinäisyydeksi. Sellaisena vakiintuneena olona joka leikkii melankolian kanssa intiaaneja ja lehmipoikia. Tämä itsensä rakastaminen kuulostaa niin syntiseltä. Onneksi olen välillä väärässä. Kun onnistuu pullottamaan salaman vetovoiman lait kutsuvat muita luokseen hankaamaan kylkiään vasten omia jos vaikka onnistuisi siirtämään samaa sähköä itseensä. Pahimmillaan he onnistuvat uskottelemaan, että pitkään kultivoimani kipinä ei ole lainkaan omani ja heidän oikeuksiin kuuluu sen selväksi tekeminen etten tukahduta sitä ylpeydelläni. Jäisin yksin kun sen sammuessa he siirtyisivät seuraavan tähden satelliiteiksi. He uskovat varmasti tekevänsä palveluksen, mutta liekin luonteen tuntee vain liekki itse. Tulen ja sähkön allegoriat saa riittää. Kappaleen loppulause on, olen olemassa enkä tarvitse siihen sinua.

- Z -

SHARE:
© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig