perjantai 7. joulukuuta 2018

Vuoden viimeinen


Viikonlopun viimeisimmät ja vuoden vikat. Perjantaisesta keikasta ei jäänyt juuri kuvia jaettavaksi vaikka alkuun oletin sen olevan kuvauksellisempi ilta näistä kahdesta. Aikahyppy tuli kuitenkin tehtyä. Kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Vallattomalta 20-luvulta tulevaisuuteen turhautuneelle ysärille. Yhteensä kahdeksan uutta nelikymppistä toivotti itselleen uutta vuosikymmentä ja voinen sanoa sen faktaksi, että bileet ainakin paranee. 

Oli aivan ihanaa.


Värivaloja Kaurismäkeläisessä maisemassa. Tuon vielä joskus vuokraan omaksi ilokseni ja toivotan kaikki tervetulleeksi. Laserdisc karaokesetti löytyy komerosta ja sen saa lainaan jos vain lupaa kohdella sitä hyvin. Eräissä juhlissa samaisessa paikassa jonne olin päätynyt kuokkimaan, toimitin hetken emännän virkaa kun nostalgisen laitteen toimintatekniikka oli liian selkeä. Istuin hetken laatikkotelevision edessä ja hipelöin karaokelaitteistoa samalla ihaillen suunnattomia kiiltäviä levyjä joiden kappaleista en tunnistanut yhtäkään. Sitten palaset loksahtivat paikoilleen ja ymmärsin,  että kyseessä on yhden funktion koje. Se selittää itse itsensä kun vain riittävän tarkkaan katsoo ja satunnaisesti painaa nappeja.


Tämä on kuin toinen koti. Roudausmatka on lyhyt. 
Bäkkäri omasta takaa käytävän päässä.


Painoin siitä ja ette ikinä usko mitä tapahtui joten jätän kertomatta.


Olen avulias artisti. Lupaan viedä ylimääräisiä ruokia kotiin jottei ne veisi liikaa tilaa jääkaapissa ja pilaantuisi. Kakkua jää aina yli. Soitin äidin hakemaan puolikkaan sitä, pienen ämpärin kanakeittoa ja toisen täynnä makaronisalaattia. Pitäisi oppia tuomaan aina mukanaan pieni eväslaatikko jotta arkeen paluu hieman keventyisi. Suomessa hyvä puoli on että kahvia tuntuu aina olevan. 


Tulevia karaokekerhoja varten on pullaa pakkasessa.

SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig