Paikka vaikutti siistiltä. Tommonen keskusmesta kaupunginosassa jonka nimi kalskahtaa hyvältä. Hidasta kiipeämistä sivuohjelmana johonkin erikoisempaan. Kekrit. En ole pukeutunut miksikään. Tavallista tarkempi meikki ja edellispäivän kampaus riittänee. Haluan näyttää viattomalta, hieman raiteiltani menneeltä.
Roudaus sujuu ammattimaiseen. Sisään ja ulos turhia kyselemättä.
Esteetöntä toimintaa. Ajatus on lähellä sydäntäni. En taida kuitenkaan jäädä juhlimaan. Olemme täysin raittiina paikan päällä. Olisiko toinen keikka kokonaisuudessaan jonka olen esittänyt ilman yhtäkään huikkaa. Se on aina kovin tietoista ja virheet kuuluvat selkeämmin. Pidän siitä.
Keikkayleisö oli poikkeuksellinen. Esityksen alussa tuntui että vain kourallinen on paikalla, mutta ripotellen loppukappaleisiin mennessä tupa oli täynnä. Erityiseksi teki sen, ettei koskaan ole ollut niin hiljaista. Olen puhunut voimakkaista reaktioista ja sen toinen ääripää on intensiivisesti hiljaa istuva yleisö jonka koko huomio on keskittyneenä itseesi. Lavaesityksen ei tarvitse olla korostunutta. Pieninkin ele, ilme ja nykäys on tarkkailun alla. Oli niin hiljaista että omat instrumenttimme otti vat korviin. Mietin kuinka lujaa uskallan laulaa joten lauloin lujempaa. Ääni kärsi viehättävästi kun promilleton veri nousi pintaan. Se oli kuin kirkossa.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti