Äiti löysi hänet torilta. Jonkun naisen luomana käsityönä ja nukesta löytyy useampi virhe. Siksi sen sai vähän edullisemmin Tapahtui ilmeinen heltyminen ja äiti toi hänet luokseni. Leikin lapsena hyvin vähän nukeilla. Kotia leikittiin karvaleluilla. Nallejen ja pupujen väliset suhteet oli vaihdettavissa lennosta eikä lelu saanut määrittää itseään puolestani.
Muovisen sijaan halusin lapseni posliinisena. Seisomaan rivissä tukijalan kanssa kauniissa mekoissa ja yksilöllisissä kasvoissa. Niillä ei saanut leikkiä. Huusin yhden posliinilapsen huutokaupasta. Häntä myytiin mustalaiskuningattarena ja oli mykistävä aidoissa ripsissään.
Pahvinen nukkelaatikko löytyi toisaalta. Se käy nukelle kodista, mutta muistuttaa toisaalta arkkua. Posliiniposki on kylmä ja yhtälö makaaberi. Pakkauksen tyyli on viehättävä. Kiitos sille joka näki saman, päätti säilyttää ja myydä sen sitä arvostavalle. Sitä vaalitaan nyt ikkunalaudalla.
Äiti ojensi mukaani myös tämän vanhan Fazerin konvehtirasian. Jotkin asiat olivat ehdottomasti paremmin ennen. Haluaisin tietää mitä makeisia se on aikoinaan sisältänyt. Tunkkaisen pahvin läpi tuoksuu vienosti makea. Näin sille heti uuden tarkoituksen. Suitsuke-ja tuoksuöljylaatikkoni on elänyt vapaana. Arvioin konvehtirasian koon oikein ja sain järjesteltyä vähäisen kokoelmani huomattavasti käytännöllisemmin. Rakkaus kauniita rasioita kohtaan on ehtymätön.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti