tiistai 11. syyskuuta 2018

Nature boy

Tankkaan itseni täyteen teetä kuunnellen 80-luvun parhaita ja mietin tälle otsikkoa sitten myöhemmin. Päätin saattaa projektin täyteen ja annoin itselleni luvan aloittaa alusta. En ole koskaan kokenut että minua otettaisiin kauhean vakavasti ja se on jäänne niiltä ajoilta kun se on jopa ollut ansaittua. Muutoksen myötä kaikki se on karistettava ja kuinka vaativa työ se on ollutkaan. Jo pelkästään harmaan läpi näkeminen. Kohti kuunvaloa ja sen ylittämisestä puhumattakaan. Tilanne on kuitenkin selkeimmillään mitä se on koskaan ollut. Niitän sen, jauhan, leivon ja syön koko pullan itse. 

Katsoin lyhyen luennon siitä miltä näyttäisi jos neliulotteinen esine kulkisi oman ulottuvuutemme läpi. Se demonstroitiin piirtämällä ensin paperille kaksiulotteinen vastine tilanteesta ja vertailemalla miltä näyttäisi jos kolmiulotteinen esine kuljetettaisiin ensin sen läpi. Tikku-ukot jäisivät ihmettelemään kuinka meidän näkökulmasta pyöreä pallo kulkisi sulavasti kaksiulotteisen kentän läpi, mutta heidän näkökulmasta se näyttäisi kaksiulotteiselta ympyrältä joka vain kasvaisi ja kutistuisi pallon läpileikkauksen mukaan. Joten oletettaen neliulotteisen pallon kulkiessa ulottuvuutemme läpi rajoittunut havaintokykymme näkisi vain tyhjästä kasvavan ja kutistuvan kolmiulotteisen pallon. Mutta se ei ollut mielenkiintoisin asia. 

Kolmiulotteisena olentona voimme luoda kaksiulotteisista asioista niiden täydellisiä peilikuvia joten yhtälailla neliulotteinen olento voisi tehdä vastaavan meille. Se taas demonstroitiin siten, että pahvista leikattu monimutkainen kuvio lepäsi paperiarkilla ja pystyi liikkumaan ulottuvuudessaan vain kahteen suuntaan. Sen sijaan me pystyimme tarkastelemaan sitä ulkopuolelta ja lisäämään sille yhden suunnan lisää nostamalla muotoon leikattu pahvi ilmaan ja kääntämällä sen ympäri muuttaen sen täydelliseksi peilikuvakseen.

Epäilen että jotain tämän suuntaista on tapahtunut minulle.

Ja tietenkin, voisin tehdä suuria johtopäätöksiä ja edetä niiden pohjalta seuraavaan arvoitukseen. Kaikki tämä on vallan kiinnostavaa vaan olisinko yhtään viisaampi. Kaikkien näiden oivallusten keskellä saan toki nautintoa sisälläni syttyvistä lampuista, mutta kaipaan todellisuudessa jotain aivan muuta. Että tämä luinen marionetti saisi vihdoin olla ihan oikea poika. Rakastaa ja olla rakastettu. Vitut kaikesta muusta. 

- Z -
SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig