"Tuo Poppasen Maija luulee tietävänsä kaiken. Kuka sekin on muka olevansa. Päivänvarjot oli muodissa vuonna hansikaspihdit. Menisi siitä muualle hurskastelemaan kuin mikäkin Maija Poppanainen. Katsellaan sitä sivusilmällä niin eiköhän sekin ymmärrä. Nauretaan ja osoitellaan epähuomiossa sen suuntaan. Turhaan se sitä korjaa mikä ei ole rikki, luulisi omistavan parempaakin tekemistä. Kuin tulla tänne olemaan välittämättä meistä ja pitämään hauskaa kuin kukaan ei katsoisi."
Tällaisena suurena ja pelkoa herättävänä hyperkosmisena entiteettinä voi arki tuntua välillä raskaalta. Teen kuitenkin parhaani ja lakkasin kynteni. Elämä on taas hallinnassa. Laulan huomisen juhlallisuuksissa. Viisikymppiset. Kevyttä taustamusiikkia. Puen ylleni nuorekasta ja eleganttia, ehkä jätän hiukseni auki. En halua olla liikaa huomion keskipisteenä, enemmänkin soiva asetelma. Pidän siitäkin roolista. Pidän rooleista.
Päivä kerrallaan otan kiitoksella vastaan sen minkä olen kylvänyt.
Tunnen oloni kauniiksi.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti