Poltin sen kaiken tynnyrissä. Hyvän ja pahan. Ihan varmuuden vuoksi. Ottaa selvää miten siinä käy uhkarohkeaa uteliaisuuttani. Lohduttauduin ajatuksella että hyvänä ihmisenä kerryttäisin positiivisen karmani takaisin ja mikäli en, kantapään kautta opiksi. Se olisi vain ansaittua. Olen riittävän pitkään venyttänyt todennäköisyyksiä ja sietäisin pudota nokilleni, mutta vain jos olen ollut väärässä.
Kaikki tuo paljastui kuormaksi ja näillä harteilla olen kantanut toisen laukkuja verenpurkaumiin saakka. Hetkeäkään katumatta. Se on vain osa luonnetta. Palvelutyötä on tämä viihdyttäminenkin tai niin sen näen. Tittelien kasvaessa kasvaa vastuu ja olen vain halunnut olla ihminen. Ihmeellinen on ihminen. Olen aina halunnut paras lajissani vaikka olisin lajin keksinyt päästäni. Ihmisyydestä en voi ottaa kunniaa, ihmeellisyydestä kylläkin.
Olen tyhjä ja se on oikein hyvä.
Ei minulla ole tähän tämän enempää.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti