keskiviikko 29. elokuuta 2018

Sex, drugs & rock'n'roll

Ou beibi hitto näitä fiiliksiä. Join liikaa ja siks kai itketti. Joku stressi purkautuu eikä mua hävetä ilmaista sitä. Hyvän frendin seurassa se kuulu asiaan avautua. Kaikin puolin oli mahtavaa eikä voi kieltää etteikö tehnyt hyvää. Joku recap ja nollaus. Juttuu alkaa oleen jo liikaa niin tippuu taakka jo ihan itestään. Just hyvä. Päätä särki koko matka kotiin, tuijotin maisemia suu auki kuin hölmö. Halusin vaan äkkiä himaan odottaa olojen ohittamista. Ei oo nälkä mut pakko syödä. Tuonki vois lukee jotenkin toisella tavalla, mut bassolinja on se et ympyrä on täydellinen. Rakkaus. Se nyt vaan käy järkeen.

"Mistä sun kirja kertoo?"
-Se on niinku manuaali aikamatkustuksen prinsiipeistä jonka idis on varmistaa että ensimmäinen miehitetty matka onnistuu. Riski eksymiseen on suuri ja tarvitaan paljon muutakin kuin vain tarkat koordinaatit. Matkustajan itsensä kouluttaminen perspektiivikepposten varalle on yhtä ellei tärkeämpää. Mut oikeesti se on holtiton rokkiseikkailu ja semmonen limanen harlekiini.
"Mitä sä meinaat?"
-Kovaa pornoa.

Pitäis väsyttää itsensä jotenki ja mä kannatan muutenkin nukkumista. Tää mun skarppi on tarpeen huomenna. Jos mä vielä hetken tuotan tekstii niin ehkä saan lisäks aikaansaaneen olon. Jouduin tänään pitämään tangosta kaksin käsin kiinni metrossa. Oon kahden vaiheilla tosta mekosta keikalle. Se näyttää hyvältä, mut onko musta kuitenkaan laittaan noita korkokenkiä kaveriksi. Eikä se voi olla jokotai. Mä tasapainoilen niiden kanssa huomenna ja teen päätöksen. Tekee mieli olla nätti. Voi hitto. Huomenna se alkaa.

SHARE:

maanantai 27. elokuuta 2018

Päivän asu pt.4


Basisti innostui pukemaan vieraitaan ja luopui flanellipaidasta, "emmä sitä koskaan käytä." Tämä on moninkertaisesti istuvampi kuin ne missä kuljin koulussa. Tykkäsin kun ne roikkui ja peittivät mahdollisimman paljon. Hihat sai aina käärittyä ja housutkin sai lötköttää. Tulihan siitä välillä sanomista. Että menee muodin ohi ja joku päivä tytöt vie mut shoppailemaan kunnon vaatteet. Ei koskaan menty.


Ei riittänyt kun kerran ostin ne lahkeista leveemmät housut. Vääränlaiset ja piti olla useampi kuin yhdet. Kai ne jossain kohtaa hogas että turha yrittää stailata. Millä rahalla olisin ne kuteet saanut kaupasta ulos eikä kukaan suostunut lähtemään kirpputorille. Kirppisfiilistely oli elämäntapa ja harrastus,  semmonen varhain sisäistetty välttämättömyys. Mua ei vaan kiinnostanut pätkääkään. Näytin mielestäni hyvältä. Pidin kaikkia hulluina.


Shortsit sain frendin kaapintyhjennyskasasta. Ne on jäänyt vähän isoiks. Vaatteet saa näkyä mut ei tuntua. Mukavuusjutut määrittää melko paljon. Aistiherkkyydet tyylisuuntana. Puin kerran tiukempaa ylle ja opettaja tokaisi miten mukavaa kun pukeudun naisellisemmin. En pitänyt sitä asiallisena. Kai niitä vaan salaa pelotti että kasvan kieroon. Haistakoon paska.


Kengät saa pian uutta maalipintaa. Nyt just nautin niistä rumina.


Olen saanut pidettyä kynnet lakattuina koko vuoden.

Löysin semmosen ysärilelun jolla koristaa tukkaa.

En tiedä miten sen kääntäisi Suomeksi.

"Hair wrap."

-Hiuskääre?

SHARE:

sunnuntai 26. elokuuta 2018

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Kaikki tunteet

Alkaa jo näyttää kunnon kiertueelta. Helsinki, Pori, Tampere ja Jokioinen. Tuohon väliin mahtuisi vielä mukavasti muutama. Luvassa, poikkitiedetaiteellisen friikkitapahtuman avajaiset joihin on huhuttu hankittavan aivan liikaa viiniä. Lehmipoikateemaiset navettakekkerit tuolla pohjoisemmassa. Ja sitten vuoden kohokohtana komeat iltajuhlat yhdellä Suomen kauneimmista lavoista, värivaloja ja savukone. Lopuksi syysjuhlat raskaammalla kattauksella. Perhosia mahassa lepakoita vintillä. Minä kiitän.

Kuuntelen Nick Caven tuotantoa läpi. Aamukahvi oli kitkerää. Toi ulkoinen syksyfiilis on enemmän mun juttu kuin rantakelit. Jos sitä aidankulmaan sidottua mustaa kaulaliinaa ei ota kukaan viikon loppuun mennessä nappaan sen itselleni. Taiteilijoilla on mustat kaulaliinat. Musta näyttää hyvältä vasten oranssia maisemaa. Hyvältä näyttäminen tuntuu hyvältä. Sitten kun kirjoittaa kirjan on kirjailija ja kirjailija näyttää vielä paremmalta. Piirtäisin kannetkin itse. Täysi valta houkuttelee. Se onnistuu vain kirjoittamalla. Väliäkö syistä, kunhan kirjoittaa. 


SHARE:

maanantai 20. elokuuta 2018

Tammela


Kiersimme Kyllikkien kesken Tammelan maisemia ja tirkistelimme luvalla kotiseudun pihoille. Vuotuinen kirppiskierros sai positiivisesti henkiä liikkeelle. Otin vaatimattoman erän kuvia enkä turhaan siitä valita. Eikö se olekin vain nykypäivän kansalaisen tavoite nauttia hetkistä sellaisenaan. Ottaa tila ja tunnelma itseensä ilman pakotettua tarvetta todistaa viihtyneensä.

SHARE:

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Kirppistelyä pt.8


Kotikolon tomaatit näyttävät kypsiltä.


Kiersimme perheen kanssa Kalliomäen linjoilla pihakirppiksiä. Kaikesta valikoimasta jouduin haikeana jättämään taakseni 50-lukulaisen häämekon ja löysin sievän hiuspannan. Osa tätä kirppistelyn elämäntyyliä on osata hillitä itsensä ja muistaa kuinka tavaraa riittää niillä seuraavillakin toreilla. Kuten hieman katuessani suuren sirottimen hankkimattomuutta, vaikka olikin edullinen ja käyttämätön, niin aina on tullut vastaan jotain sopivampaa. Jotkut voisivat soveltaa sitä muihinkin elämän osa-alueisiin, mutta olen tunnettu jääräpää enkä rinnasta sirottimia ja rakkautta toisiinsa. Kukin tavallaan.


SHARE:

torstai 2. elokuuta 2018

Karma

Poltin sen kaiken tynnyrissä. Hyvän ja pahan. Ihan varmuuden vuoksi. Ottaa selvää miten siinä käy uhkarohkeaa uteliaisuuttani. Lohduttauduin ajatuksella että hyvänä ihmisenä kerryttäisin positiivisen karmani takaisin ja mikäli en, kantapään kautta opiksi. Se olisi vain ansaittua. Olen riittävän pitkään venyttänyt todennäköisyyksiä ja sietäisin pudota nokilleni, mutta vain jos olen ollut väärässä.

Kaikki tuo paljastui kuormaksi ja näillä harteilla olen kantanut toisen laukkuja verenpurkaumiin saakka. Hetkeäkään katumatta. Se on vain osa luonnetta. Palvelutyötä on tämä viihdyttäminenkin tai niin sen näen. Tittelien kasvaessa kasvaa vastuu ja olen vain halunnut olla ihminen. Ihmeellinen on ihminen. Olen aina halunnut paras lajissani vaikka olisin lajin keksinyt päästäni. Ihmisyydestä en voi ottaa kunniaa, ihmeellisyydestä kylläkin.

Olen tyhjä ja se on oikein hyvä.

Ei minulla ole tähän tämän enempää.
SHARE:
© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig