Ei kannata epäillä itseään inspiraation puutteesta. Olen jo hyväksynyt muodonmuutoksen joten ei auta kuin kuivattaa siipensä ja lentää. Sirkus saapui kaupunkiin ja sieltä löytyi vanhoja tuttuja joiden kanssa juoda kupin kahvia. Päivä voi muuttua kertaheitolla tavallisesta oudompaan siten hyvällä tavalla. Olin juuri ehtinyt julistaa uudestisyntyneen ajan alkua kun löydän itseni kuvan edestä joka siristellen voisi muistuttaa helvetin portteja. Ponteva musiikki paljastaa että täällä nauratetaan kohta lapsia.
Aloin kuvailemaan mielessä miltä näyttäisi urani pellenä. Pilli suussa tekisin iloisena kuperkeikkoja ja turhautuneena potkaisen maata kädet nyrkissä. Orkesteri soittelisi kuvioita kun nousen käärmeenä korista tai väistän innokkaisen kosijoiden suukkoa viime hetkellä heidän antautuessa toistensa syleilyyn. Yhdessä valveunessa juoksen paperihattu päässä lintujen perässä. Jahtaan tähteä ja unelmieni rakastajaa enkä koskaan niitä saavuta. Jään ikuiseksi haaveilijaksi ja hätyytän siitä ihastuneimmat kiipeämällä puuhun piiloon. Colombina sivuhahmosta tähdeksi. Roolinvaihto ja myllerrys. Säännöt rikottaviksi koska vain siksi. Haihattelusta se kaikki on aina lähtenyt. Sitten alkaa kova työ kunnes työ näyttää helpolta. Kunnes tragedia on komediaa.
Mies menee lääkärille. Hän kertoo olevansa masentunut.
Elämä tuntuu ankaralta ja julmalta, kuinka yksinäisyys painaa tulevaisuuden epävarmuudesta.
Lääkäri sanoo, "Ratkaisu on yksinkertainen. Kuuluisa pelle Pagliacci on kaupungissa!
Mene katsomaan häntä, se piristää aivan taatusti!"
Mies purskahtaa vuolaisiin kyyneliin,
"mutta lääkäri hyvä... minä olen Pagliacci"
Ei kommentteja
Lähetä kommentti