torstai 7. kesäkuuta 2018

Talvisirkus

★★


Se alkoi hyvin varhain. Isä tai äiti oli nauhoittanut kasetille sirkusta. Halusin että jatkossa kaikki televisiosta tulevat sirkusnäytökset nauhoitetaan että voin katsoa niitä milloin vain. Pidin erityisesti kiinalaisesta sirkuksesta. Se erosi akrobatiallaan ja tempuilla jotka olivat tekniikan haastavuuden lisäksi äärimmäisen näyttäviä. Se saattoi olla niinkin yksinkertaista kuin synkronisoitua tynnyrien pyörittämistä jaloilla, mutta se oli silti vaikuttavaa. Avustajat heittivät neitojen jalkojen päälle värikkäitä koristetyynyjä ja huusivat toisilleen tahtia. Orkesterin rumpali oli korostuneessa asemassa, kaikessa oli tarkka rytmi ja tahti.

Kerran kiinalainen sirkus tuli kaupunkiin ja äiti vei katsomaan. Söin kirsikan mallisia viinikumeja ja tiesin kasettieni perusteella miten temppu etenee. Se oli aivan samanlaista kuin niissä ja aloin katselemaan telttaa ympäri. En pitänyt kiinalaisia pellejä silloin kovin hauskoina vaikka heidänkin akrobatiansa oli haastavaa. Sen sijaan jäin katsomaan etäistä teltanrajaan ripustettua riippumattoa jossa vanha kiinalainen mies loikoi kaikkien esitysten ajan ja luki keskittyneesti sanomalehteä.

Silloin jotenkin ymmärsin, että minulla on tällainen kiertävä perhe ja heillä omanlaisensa jossa kannatellaan olkapäillä suurimmasta pienempään, mutta tavallaan niin meidänkin perheessä. 

Se jäi sillä tavoin taustalle kytemään. Kenties taustalle, mutta jotenkin vahvana kuin näky tulevasta. Että joku päivä teen sen mitä olen pitkään vannonut ja jonka muistan ikäni. Tilaisuus lopulta saapui. Laitoin sen tapahtumaan ja sen varmistuessa tuijotin epäuskoisena eteeni antaen sen hitaasti upota tajuntaani. Ollaan bändin kanssa ollaan karkaamassa sirkukseen.

Ensi-ilta oli myrskyisenä iltana ja taivaalta satoi lunta vaakatasossa. Teltta humisi tuulessa ja yleisöä oli vähän. Täytimme tilan psykedeelisellä melankolialla. Olin pukeutunut lumikuningattareksi häälaahuksella joka viiden näytöksen jälkeen oli helmoista maanruskea. Lauloin lumiukkolaulun nuoren trapetsitaiteilijan taiteillen telineensä varassa. Jokaisen illan päätteeksi majoituimme yhteisen ystävän luona jonka kodin kauneutta ei voi vähätellä. Kuten ei hänen vieraanvaraisuuttaan. Se oli yksi koettu unelma. 

Siitä jäi jaettavaksi hektinen video täynnä nopeita lyhyitä kohtauksia milloin mistäkin joka silloin sattui kiinnittämään huomioni. Epätarkka ei kovin selkeä pikakelaus vajaan viikon tapahtumiin jonka perässä on ulkopuolisen mahdoton pysyä. Se on kuitenkin todistusaineistoa niille jotka saattaisivat epäillä tarinan aitoutta. Koska totta puhuen minunkin pitää katsoa se aina välillä uudestaan.

"Ei se olisi sirkusta jos se ei vähän jännittäisi!"

- Z -
SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Aamiaiskone . All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig